sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Jatiluwih:n riisiterassit - Unescon maailmanperintö kohde

En ole aikaisemmin tiennyt, että riisiä on, valkoisen riisin lisäksi myös mustaa ja punaista. Punaista riisiä viljellään (on jo ammoisista ajoista asti) Balilla ja eritoten Jatiluwih:n terasseilla vuoristoseudulla. 

Matka sinne vei erilaisten kylien läpi. Mieleenpainuvin kylä oli sellainen, jossa asui kristityt ja hindut sekaisin harmoniassa. Putu kertoi, että siinä kylässä voi olla perheessä esim. 5 lasta, joista kolme on hindua ja kaksi kristittyä kunnioittaen toistensa vakaumusta. Kerran kuukaudessa kristityt menevät kirkkoon pukien hindujen seremonia-asut, sillä kunnioitetaan balilaisuutta ja omaa kulttuuria. 

Toinen mikä jäi mieleen, oli kylä jossa asuvat hindut ja muslimit. Kylänraitin oikealla puolella olivat muslimien laatikkomaiset talot ja vasemmalla hindujen talot kotitemppeleineen ja alttareineen. Hekin asuvat keskenään kaikessa rauhassa toistensa uskonnon hyväksyen. 










Tästä lähtee reitti kohteen riisiviljelmille. Me valittiin tuo punainen reitti joka oli lyhin - tietenkin. Oli aika kostea ilma ja matkalla oli jyrkkiä alamäkiä ja taivaaseen vieviä rappusia - joten ihan suosiolla en halunnut nähdä kaikkea ja olla sitten ihan vetämättömissä. Nähtävää silti riitti. Todella upea paikka.
Putun mielestä oltiin onnekkaita, koska suurta sadonkorjuuta ei oltu vielä tehty ja päästiin näkemään terassit parhaimmillaan. Eikä satanut. 









Kapean tien viereen, jota siis kuljimme, oli tehty vesiverkosto, eli kasteluvesi valuu suoraan vuorilta riisiterasseille. Veden solina siis siivitti askeliamme koko ajan ja kun muita turistejakaan ei ollut paikalla juurikaan niin oli aika ihmeellinen tunnelma. On ollut ihan kauhea työ tehdä nämä vesijuoksut käsin joskus aikoja sitten - ne siis kiertävät ihan koko alueen.




















Yhden hengen navetta. Nautojen lantaa kerätään ja käytetään lannoitteena riisiviljelyksillä. Näitä karjasuojia oli siellä sun täällä ja eläimet näyttivät erittäin hyvin hoidetuilta.








Riisinviljelijät valmistelevat uhria seremoniaan.

Siinä sitä on  punaista riisiä. Sitä ei siis värjätä mitenkään vaan se on punainen riisilajike.











Kun oltiin saatu kierros tehtyä käytiin juomassa balilaista kahvia ja lähdettiin shoppailemaan. Ja sade alkoi, ja satoikin todella paljon. Pelotti kyl vähän kun tultiin kapeita ja aika huonokuntoisiakin vuoristoteitä alaspäin ja tuulilasi oli tämän näköinen.



Mitä Balilla ei myydä sitä ei tarvita. Huomattiin eräässä kylässä kauppa, joka oli ulkopuolelta ihan normaalin näköinen, mentiin sisään ja se osoittautuikin aivan jättikokoiseksi ja jatkui, jatkui ja jatkui. 






AI ETTÄ!











Siinä oli meidän viimeinen päiväseikkailumme tämän loman osalta. Neljän päivän päästä lähtö kotiin, toivottavasti tuhkapilven suunta pysyy samana kuin nyt.



Mustion Linnan englantilaistyylisessä puutarhassa

 Olin jo kaksi vuotta suunnitellut meneväni katsomaan tätä ihanuutta, mutta tänään sen nyt sitten sain aikaiseksi. Ajattelin, että alkaa ole...