Meille tuli sit jo Denpasarin turvallisuustarkastuksessa jotenkin sellainen olo että olemme syyllisiä kunnes toisin todistetaan. Ensimmäistä kertaa MUN käsimatkatavarani pistettiin syyniin kun läpivalaisussa näkyi joku outo juttu. Ovat kyllä tiukan oloisia tarkastajia ja eivät juurikaan kysyneet muuta kuin että onko sulla läppäri laukussa (kun en ehtiny ottaa sitä pois laukusta jostain syystä kun mun pyörätuoliavustajani pisti sen vaan siihen hihnalle) sanoin että on. Ottivat sen sit pois ja veska läpivalaistiin uudestaan ja mitään ei sen koommin löytynyt.
Istanbulin 'tarkastusasemalla' tarkastajat olivat todella ympeitä ja eivät edes katsoneet silmiin. Tyyppi kysyi että onko sulla läppäri laukussa ja sanoin että on niin hän sitten sanoi, että ota se erikseen ja kauheella tohinalla olis hänen mielestään pitäny siitä muka 12 tunnin lentomatkan jälkeen suoriutua joten sanoin hänelle kyllä sitten aivan yhtä ympeästi että odota! No mua sit sen koommin jouduttu syynäämään mutta Makea sitten kyllä syynäsivät. Jollain teipillä ottivat käsistä ja vaatteista jotain näyte-erää ja laittoivat sen johonkin koneeseen analyysiin. Siinä vaiheessa tuli mieleen että ollaankohan me jotenkin sen näköistä porukkaa että meillä on jo ihossakin jotain epämääräistä :D
Odoteltiin sitte Istanbulissa noin nelisen tuntia ja lentsikka kotiin oli onneksi lähtemässä ajoissa. Ja lähtikin. Oltiin aika huojentuneita kun meidän kolmen penkin yksikköön jäi yksi paikka tyhjäksi. Päästiin siis oikaisemaan itseämme paremmin. Ja olin jo niin helpottunut ja ajattelin että kyllä nyt varmaan pääsen ihan oikeasti nukahtamisasteelle niin eikö siinä mun takana ollutkin...yllätys yllätys...kuorsaava mies. Oikeen tunteella veteli. Mutta kyllä se niin on että jos ihminen on herännyt neljän maissa torstaina ja lentänyt hereillä 12 tuntia , odottanut koneen lähtöä nelisen tuntia niin kyllä sitä jonkinlaiseen uneen väkisin menee toisin sanoen sain ihan vähän nukuttua. Siinä vaiheessa on niin väsynyt että nukkuisi vaikka missä ja mitenpäin tahansa.
Koneesta päästyämme, passien tarkastuksista selvittyämme ja matkalaukut saatuamme lähdimme iloisin mielin kohti tullin vihreää linjaa. Linjalla seisoi salskea suomalainen tullimies, joka ryhtyikin sitten pysäyttelemään meitä. Haastatteli vaan että, mistäs olette tulossa? Oletteko ostaneet lääkkeitä lähtöpaikasta? Olettko ostaneet lähtömaasta jotain arvokasta? Onko tupakkaa laukuissa? vastasimme rehellisesti että Balilta ollaan tulossa, lääkkeitä ei olla ostettu, ei olla mitään arvokasta tuotu ja että tupakkaa on kaksi kartonkia. Tullimies siihen sitten vaan sanoi että selvä homma ja tervetuloa kotiin.
Olikohan meistä tehty joku seuraamisilmoitus tai joku kun joka paikassa yritettiin meitä ikäänkuin narauttaa ja jokapaikassa syynättiin. Vai oltiinko me todella niin hörhöjen näköisiä että halusivat tarkistaa että ollaan ihan naturellisti tällaisia pällinaamoja kuin ollaan :D
Jokatapauksessa, kotiin taas päästiin ja lomapyykkikin on pesty ja kuivumassa (kuten kuvasta näkyy)
Yritän pysyä täs hereillä parhaani mukaan kun jetlaagi on aika paha tällä kertaa. Make sai lomalla ajatuksen että mulle on hankittava järkkärikamera. Tänään se teki kaupat siitä ja matkusti Paimioon hakemaan sen, joten olen tänään sitten tutustunut siihen ja yrittänyt kuvat sillä. Ja kuvan laatu on kyllä tosi hieno vaikka en vielä osaa sitä kyllä kunnolla käyttää.
