Pelargoniahälytys

Sunnuntaina vilkaisin pelargonioiden talvehtimispaikkaan, joka on meidän ns kakkostuulikaapissa. Sielläpä oli täysi hälytystila päällä. Uutta kasvua pukkasi ihan kunnolla ja osa uusista oli jo kuihtumistilassa kun hortonomi ei ollut kastellut niitä. Koska tänään en keksinyt mitään tekosyytä etten hortonomiaa harjoittaisi niin otimpa sitten ihan asiakseni tänään suorittaa neljävuotiaille ja vuoden vanhoille (omakasvatustaimeni viime vuodelta ) kukkasilleni kevätkäsittelyn - tammikuussa ! - joka on puolitoista kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna. Ulkona olen kans huomannut että syreeneissä on jo vihreät silmut.

Pelargoniat hälytystilassa

 Samalla kun kävin ulkona Hugon kanssa, jolla oli yllään huomioliivi eli työliivi :) siitä se tietää että ollaan menossa tekemään jotain hommia (mukamas), niin kävin hakemassa ylisten alla olevasta tilasta muutaman istutusruukun joihin istutin pelargoniavauvvoja uusista kasvustoista ja sitten leikkasin kukkaset alas. En ole sitä aikaisemmin tehnytkään ja taas nyt jännityksellä katson mitä siitä seuraa. Vettä annoin runsain mitoin jotta heräävät kunnolla . 

Leikatut pelargoniat näyttävät aika surkeilta.

Pelargonia lastentarha :D

Ilokseni huomasin myös että keittiön ikkunalla on tapahtunut ihmeitä. Balilta tuomistani chilinsiemenistä on kolme taimea työntynyt mullasta. joista yksi on jo tehnyt pienet lehdet. Ovat todella pieniä mutta sain kuvattua lähikuvat :D

 Tekosyistä puheenollen, mä ainakin keksin mitä ihmeellisimpiä tekosyitä. Johtunee varmaan siitä että nyt kotona ollessani oma kurinalaisuus aina välillä ns pettää.  Esim eilen, hetkeä ennen lähtöä kuntopiiriin, mulla oli itseasiassa kolme tekosyytä:
1. olen niin väsynyt tähän aikaan illasta (klo 18:30) etten 'millään jaksaisi'
2. mulle tulee aina migreeni tiistaina kun kuntopiiri on ollut maanantaina (tää on kyl totta mutta eihän se kyl oikeasti maanantaihin vaikuta vielä)
3. on niin pimeetäkin ulkona ettei huvita ajaa (ajomatka on noin 2, 5 km)
Pääsin näistä kummiskin taas ylitte ja menin laiskasti paikalle.

Ja sit kun oon käynyt liikuntaneuvojalla ja saanut oikein todella hyviä kotijumppaohjeita niin mikä ihme siinä on kun ei vaan saa tehtyä edes kymmentä jalannostoa ? Kaikkee muuta tärkeetä on aina muka tehtävänä kun kotijumppa-ajatus vilahtaa mielessä :
1. pitää just sillon vaihtaa lakanat
2. pitää imuroida tai pyyhkii pölyjä
3. 'ai niin, munhan pitikin tehdä sitä sun tätä....
4. jos mä menisinkin Hugon kans tosi pitkälle lenkille
ym.ym.ym.

Sitten on niin mainioita tekosyitä joihin on mun mielestäni hyvä syy:
1. en voi mennä vesijumppaan kun uudet kanteleen kielet tuli :D :D
2. ostan kaupasta kukkakimpun ihan vaan ittelleni koska olen niin ihana :D
3. tänään en menekkään apteekkiin kun joudun jo käymään monessa muussa paikassa niin en millää ny jaksa mennä vielä kolmanteen paikkaan :D
4. vaikka kello on kymmenen illalla ,otan nyt kyllä palan ranskanleipää ja juustoa oikein kunnolla päälle kun en ole varmaan kolmeen vuoteen sitä syöny ja kun tekee sitä niin hirveesti vaan mieli syödä.

Musta on tullut tekosyiden mestarikäyttäjä kun ei ole oikeesti ihan pakko tehdä mitään. Sen verran on kuitenkin itsekuria ollut että olen kahden vuoden aikana laihtunut 15-17 kg kun tein muutoksia ruokavalioon niin että siinä mielessä olen aika monen monta tekosyytä selättänytkin. (mutta niitähän ny aina vielä riittää ...