Vuokaleipää sunnuntaina ja kukkia lähikuvissa

Tänä keväänä olen ollut 7 vuotta poissa työelämästä ja vaikka mulla on ns. aina lauantai, niin siltikin tietyt asiat ovat jääneet mun arkeeni. Esim : n.klo 13:30 on arkena (melkein joka päivä) kahvitauko ja lauantaina siivotaan kunnolla/paremmin ja sunnuntaina on paras leivän leipomispäivä. Ja sellaisen leivän jonka teossa menee ihanan kauan.  Olen joskus kirjoittanut mun äidiltä saamaani keittokirjan ensimmäiselle sivulle hitaan vuokaleivän reseptin ja fiilinki kun sitä sitten tekee niin on jotenkin niin ihanan sunnuntaisen hidas. Leipätaikinaa nostatetaan kolme kertaa - jokainen nostatus kestää puoli tuntia, jonka aikana tulee sit tehtyä kaikkea muuta - jostain syystä kun joutuu odottaa seuraavaa vaihetta niin pitää saada se puolituntinen kulumaan jotenkin 😀

Kaikki muut aineet sekoitetaan 42 asteiseen veteen paitsi jauhot ja annetaan puol tuntia tekeytyä. Taikinaan tulee yksi kokonainen kuivahiivapussi, 

 joten puolentunnin käymisen jälkeen taikina on käymistilassa ja kuplii ja tuoksu on aika messevä :)

sitten lisätään jauhot pikkuhiljaa ja hitaasti vaivataan ne kunnolla taikinaan, joka jää löysäksi liisteriksi ja sitten taas nostatetaan  puoli tuntia 

sen aikana vaihdoin kesäverhot keittiöön ja makuuhuoneeseen ja voitelin leipävuoan

taikina laitettu vuokaan ja taas nostatetaan puoli tuntia, jonka aikana

viritin kanteletta

puolen tunnin jälkeen on taikina ihanasti noussut ja se on valmis uuniin joka on lämmitetty nostatuksen aikana 220 asteeseen. Paistoaika on n 30-40 min riippuen uunista.

Sillä välin kun leipä kypsyi uunissa otin kameran 31mm:n lähentäjärenkaan kera ja zoomailin kukkakimpusta mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Kesken kaiken rupesi tuoksumaan aivan ihanalle leivälle.

 Tuoksu tuli varmaan hunajasta, jota käytin leipään siirapin sijasta. 

Leipurin palkinto. Uunituoretta hidasta vuokaleipää ja lasi kaura-mantelimaitoa. 

Navetan seinustan tulppaanilla on 5 nuppua.