tiistai 8. joulukuuta 2020

Neulomisterapiaa ja vertaistukea

 Koska koronatilanteen takia olen pääasiassa linnoittautunut kotiin ja kun kaikki harrastukset, joissa kohdattaisiin muita ihmisiä, ovat peruttu niin huomasin Suuri Käsityö lehdessä mielenkiintoisen villapaita ohjeen. Luin sen läpitte ja eipä mielestäni kauhean vaikealta vaikuttanut. Ja vaikka mulla ei ollut sitä lankaa mikä ohjeessa mainittiin, päätin kokeilla tekemistä.  Ja se olikin sitten taas aikamoinen homma :D Arvaat varmaan miten siinä kävi. :D Totesin ensimmäisen villapaidan kohdalla kun olin jo toista hihaa tekemässä, että täähän on varmaan kokoa XXXXXXL :D Olin mielestäni tehnyt kyllä kokoa M mutta en tietenkään ollut todella idioottina ottanut huomioon että 7 veljeslanka on tosiaan paljonkin paksumpaa kuin joku alpakkalanka. 

Ryhdyin sitten vaan purkamaan ja purin sen miehustan kuvioon asti ja rupesin järkeilemään silmukkamäärien kanssa sekä lisäysten kanssa. Neuloin urheasti ja olin jo päättänyt että kun tästä vieläkin tulee ihan liian iso niin voin sen sitten oikeasti neuloa Makelle kun se on jo monta vuotta toivonut tekemääni villapaitaa.  Ja lopulta se olikin sitten ihan sille sopiva ! Ja vielä ihan mieluinen ja aikoo sen kuulemma ottaa mukaan meidän lapinreissuun.

Mutta, mutta, olin niin toivonut itsellenikin tämän tyylistä villapaitaa, joka olisi ihanan lämmin ja jota voin pitää tunturin kupeessa :D  joten aloitin sitten uuden, tällä kertaa menin S koon mukaisesti. Onnistumisen ilo oli kyllä suuri kun tänä aamuna  viimeistelin molemmat villapaidat. 

Terpeuttinen kokemus jouluhulluutta ajatellen, joka tämän takia painui hetkittäin taka-alalle :D kauhee homma oikeasti mutta aika kului hyvin (vähän liiankin hyvin) ja sen voin kyllä sanoa että en ihan heti ryhdy uusia tekemään ;D

Tälläiset niistä tuli:



Vertaistukea olen saanut naapureilta, jotka ovat aivan yhtä innoissaan joulusta kuin minä. Eräskin naapurin avasi ulko-ovensa kun oltiin Viljon kanssa lenkillä, että kato kun olen koristellut jo kuusen. Miten ihana kuusi se olikin. Ja eipä varmaan tarvitse ihmetellä että seuraavana päivänä koristelin meidänkin kuusen. Jouduttiin ostamaan siihen ledivalosarja kun viime vuonna ostamani joulukuusenkynttilät- valosarja ei siihen sopinut ollenkaan millään tavalla. 


Mietin sitten taas vähän aikaa että mitä teen vanhoille valoille kunnes sain ahaa-elämyksen:

Kiinnitin ne puuvajasta löytyneeseen ovilistan palaseen ja laitoin ikkunalle.


Ja sit ne verhot! Vanhat ihanat ja rakkaat joulukapat sain laitettua meidän kuistin ikkunoille ja uudet, nykyään talviverhot, tulivat pari viikkoa sitten. Talviverhot sen takia kun eivät ole niiiiiiin jouluiset ja voivat ollakin koko talven ikkunassa.





Viime perjantaina, eli 4.12., satoi lunta koko päivän joka jopa jäi hetkeksi maahan. Sehän sitten innosti meikäläistä piparkakkujen leivontaan. Oli kyllä niin ihana tunnelma ja sain toteutettua pienen haaveenikin: keväällä kirpparilta löytynyt vanha peltipurkki, joka on samanlainen kuin lapsuuden jouluna, on täynnä pipareita.






Viljoa jo väsyttää tälläinen häärääminen ja ottaa rennosti. Uteliaana seuraa mun edesottamuksia :D



Mustion Linnan englantilaistyylisessä puutarhassa

 Olin jo kaksi vuotta suunnitellut meneväni katsomaan tätä ihanuutta, mutta tänään sen nyt sitten sain aikaiseksi. Ajattelin, että alkaa ole...