Kun ei ole ollut enää niin kylmä ja ilmat ovat suosineet niin meistä on tullut Viljon kanssa taas lähiseikkailijoita. Tänään suuntasimme taas johonkin päin ja muistin että naapuri oli ystävällisesti kertonut meille polun, josta pääsee Kukkukallion toiselle puolelle ja jossa sijaitsee luola.
Joten suuntasimme askeleemme sinne päin. Onneksi olin älynnyt laittaa vielä nastakengät jalkoihin vaikka tuntui tosi tyhmältä kävellä niillä sulaneilla jalkakäytävillä, mutta metsikköön päästessäni olin erittäin tyytyväinen ratkaisuun.
Viljon toimiessa oppaanani lähdettiin polkua pitkin kohti kalliota
Kyllä riitti taas nuuskuteltavaa uudessa metsikössä
Ja siellähän se Kukkukallio häämöttää jo. Sain neuvon, että tämän juurelta lähdetään oikealle ja siitä on noin 50 metriä luolalle.
Mutta ensin pitää vähän poseerata ;D
Kallion rinteillä oli aika hienot jääputoukset.
Tässä vaiheessa muuten huomasin, että yksikään lintu ei jostain syystä laula. Mennessämme metsikköön oli kevätlaulut parhaimmillaan, mutta täällä ei. Eli tunnelma alkoi olemaan taas sellainen kummallinen, mystinen ja odottava.
Ja sitten oltiinkin jo luolan suuaukon luona. Jokainen solu kehossani varoitti että älä vaan mene sisälle!! Joten en mennyt. Fiilis oli sanoinkuvaamattoman kummallinen ja outo. Jokin alkukantainen varoitusjärjestelmä meni kait päälle. Mutta jos katsotte kuvaa jonka otin luolasta lähempää niin jonkunlainen utuhahmo siellä on. :D Tää oli kyllä sellainen paikka missä mielikuvitus sai vallan .
Lähdettiin sit taas kotia kohti ja turvallisesti kävelyteitä pitkin. Olipas se seikkailu :D
**************
Viljon mielestä lumi on niin ihanaa ja vielä kerkiää siinä riehua ennen kuin se katoaa.
*********
