Nyt kun päätettiin, että ei sen enempiä päiväretkiä tämän loman osalta tehdä (eli kuten arvelinkin ennen kuin lähdettiin, että suunnitelmat muuttuu :) niin ollaan saatu mielenkiinnolla seurata esim. riisinviljelijän työpäivän kulkua tuossa naapurin riisipellolla sekä majatalon ainoan appelsiinin kypsymistä ja vielä ihmeltelty yhtä pulunsukuisen linnun aamupesua uima-altaan pikkualtaan reunalla.
Sitten on taas jonkin verran tullu otettua kuvia kun ollaan menty vaan johonkin
Batu Bolongin rannan temppelin hienouksia. Nää on kyllä upeita taideteoksia.
Kyllähän sitä riittää ihmeteltävää taxi-asemaa myöten
 |
| Rantabaari Old Man'sin vessa on yksi ihanimmista värikkäine ovineen. Ja erittäin siisti ja hyvänhajuinen ollakseen rantabaarin saniteettilaitos. |
 |
| Pitihän ikuistaa turismon vessakäynti. Muut ne ottaa kuvia kun ovat nähtävyyksien edessä. mää olen tän vessan edessä, Bali Galerian vessa on ihan omassa rakennuksessa ja on muuten ihana :D |
Pyykkiä on viety pestäväksi taas tuohon naapurissa olevaan pesulaan. Siellä kaunis neitokainen pesi ja kuivas pyykkimme muutamassa tunnissa.
Tälle ihanuudelle annettiin Maken kanssa nimi : Maya (koska Y äännetään indonesian kielessä J:ksi). Huomasin että nimenannon jälkeen sille oli ilmestynyt punainen kaulapanta, joka täällä merkitsee sitä, että koirulilla on omistaja ja sitä ei silloin saa ottaa kiinni eikä viranomaiset saa sitä tappaa.
Pari iltaa sitten se sai köniinsä koiratappelussa ja tuli tuohon käytävälle verta valuvana näyttämään että kuinkas kävi ja lähti saman tien pois. Sillä oli aikas pahat haavat hartiassa ja muutamassa muussa paikassa, mutta ei voitu tehdä mitään siis kun se lähti menemään johonkin.
Seuraavana aamuna sitä ei näkyny missään eikä koko päivänä, kunnes se yhtäkkiä ilmestyi ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kaikki sen haavat oli hoidettu (karvat siis ajeltu haavojen ympäriltä ja haavat olivat kuivat ja kiinni)
Joku siitä kyllä huolehtii, mutta meidän kanssa se viihtyy. Ruokaa se ei kotonaan kait saa ja ollaan huomattu etteivät muut koirat siitä kauheasti pidä. Voi rassukkapientä.
Mutta ehkä sen on kuitenkin hyvä täällä, jossa se on syntynyt eikä paremmasta tiedä, ainakin se nukkuu tyytyväisenä päivät pitkät ja illalla kun ilma hiukkasen viilenee lähtee taas seikkailuilleen.
Ollaan yritetty selvittää koirulin mahdollisuutta päästä meidän kans kotiin, onpi kyllä lähes mahdotonta ja aikaa tarvittaisiin 1-2 kk asioiden hoitoon jotta saataisiin koiruli EU:n direktiivien mukaiseen maahantulokuntoon.
Enää 6 päivää kotiinlähtöön ja täytyy kyl myöntää, että kotiin on kiva taas palata. Sinne mettän keskelle, jossa ilma on raikasta ja ihana alkutalven viileys sateineen ottaa taas oman paikkansa.
Ja onhan sitä omaa pojannassikkaa jo kauhee ikävä.
Kotiintulopäivä on 8.11. joten kattellaan jos sen jälkeen vielä jotain kuvia löytyy.
