Kummallinen yhteensattuma

Viime päivät ollaan kävelty Canggua edestakaisin - käyty kellokaupassa, rannalla ja yhdellä sivukadulla, jossa tapahtui merkillinen yhteensattuma. Eikä ole ensimmäinen kerta kun täällä niitä meikäläisille on sattunut. Kummallinen paikka. 

Kävelimme siis pääkatua pitkin ja päätimme poiketa yhdelle sivukadulle tai kujalle katsomaan mitä uutta sinne on vuoden aikana tullut kun tää paikka on aika paljon taas muuttunut vuodessa. Eipä sieltä löytynyt ensin mitään ihmeellistä, mutta kun käännyttiin takaisin huomasin ensin nuo hienot puusta ja jostain romumetallista tehdyt siivet. 

Sitten käännyin ympäri jatkaakseni matkaa niin edessä oli varsin kummallisen näköinen näky. Tuollainen alienukkeli mietti kovasti jotain erään talon portin kolossa. Onpa hieno, ajattelin ja olin juuri laukaisemassa kameran laukaisinta kun kuulin, että talon ovesta tuli joku - vanhempi mies se oli lähdössä talostaan jonnekin ja kysyi minulta austraalian englannin murteella:

"Onko veistos sinusta hieno? Haluatko sen omaksi? saat sen jos haluat, se vaan mätänee tuossa."
minä: "Oletko varma? en kyllä saa sitä vietyä matkalaukussa Suomeen kun taitaa olla aika painava"
mies: "Ota vaan jos haluat, tää on minun taloni ja veistokseni ja se on tehty kevyestä puusta. Kokeile vaikka, ota se käteen. Saat hienon muiston Balilta"
minä: "Oletko ihan varma? (luulin että veistos on tehty kivestä tai betonista)
mies: "Ota nyt vaan ja vie se mennessäsi. Se on minun ja saat sen"

Otin sitte kun kerran noin kovasti pyydettiin ja kiitin kyllä todella ! Mies painoi kypärän päähänsä ja lähti siitä sitten skootterillaan . Jäätiin siihen vähän ihmettelemään Maken kanssa ja päätettiin viedä allienukkeli mukanamme kahville :D

Miten voikin olla elämä välillä niin hassua:
a) päätettiin poiketa sivukadulle (jota ei yleensä tehdä)
b) miksi poikettiin juuri sille sivukadulle
c) miten juuri silloin tulee talon ja veistoksen omistaja ulos talosta kun olen ottamassa kuvaa siitä?

Kyseltiin majatalon omistajalta , Hra Made:lta että tietääkö hän mitään kyseisestä figuurista. Hän arveli sen olevan polynesialainen. Puu on vanhaa ja jo kyllä aika haurasta, mutta eiköhän me se kotiin viedä. Onhan se aika kammotus ja siivoojarouvat täällä sanoivat, että se voi alkaa kummittelemaan kun ystävällisesti maalisudilla siitä pölyä ja hämähäkinverkkoja putsasivat. Laitettiin se tän meidän huoneen nurkkaan odottelemaan ja enkös olekin nähnyt ihan kummallisia unia kaksi viime yötä. :D

Käytiin myös kellokaupassa, joka oli täynnä kelloja :

Jompikumpi on mun kello, No se on toi valkoinen. Se käy vähän niinkuin minäkin, silloin kun sitä huvittaa:D

Tää on meitin lähikaupan setämies. Tosi kiva tyyppi ja meni taas ihan "pähkinöiksi" kun meidät taas vuoden päästä näki

Nää kojut haisee ihan vatsataudille ja jos kääntää K:n ja S:n toisinpäin niin ... :D

Rantamaisemia

 Ja käytiinhän me tällä viikolla Denpasarissa ja Tanah Lotin basaarialueella ostoksilla.
Denpasarin basaari oli suurentunut yhdestä isosta talosta kahteen kolmikerroksiseen rakennukseen. Toiseen taloon, jossa oli ruokamarkkinat, siis ihan kaikkea oli myytävänä siipikarjanruhoista appelsiineihin, kuljettiin sillan yli. Ei ostettu sieltä mitään, vaikka oli siellä niitä seremonia tarvikkeitakin - jotka ovat aidosti käsin väännettyjä - myytävänä ja silmiinpistävimpinä olivat riisin korjuussa käytettävät terävät sirpit ja veitset.

Nyt ollaankin jo Tanah Lotissa ja tietenki mentiin ensin juomaan jotain herkullista ja ihanaa :D

Majatalossa majailee kissan lisäksi tämä ihana koiruli tyttönen. Niin kiltti ja hyvätapainen kuten useimmat katukoirat. Tää oli kuulemma tullut tänne jokin aika sitten niin luisevana kuin vaan katukoira voi olla. Ovat täällä sit antaneet sille ruokaa ja vettä ja se on jäänyt tänne nyt ainakin toistaiseksi torkuskelemaan. Ollaan myös huomattu, että joidenkin ravintoloiden eteen on
jätetty kuppi jossa on ruokaa koirille - yrittävät jotenkin näitä auttaa. Jos vaan voisin ja pystyisin niin toisin tämän tyttösen meille kotiin.
Niin ja onhan täällä kyl muitakin eläimiä, kuten eräs karvahäntäinen hiiri, joka ilmestyi yhtenä iltana Maken matkalaukun takaa. Saatiin se häädettyä kun avattiin vaan ovi ja pyyhkeellä ohjailtiin hiirulaisen menoa oikeaan osoitteeseen.

Tänään käytiin ekan kerran oikein kunnolla rannalla makoilemassa. Uimaan ei oikein saanut mennä kun oli aikamoinen aallokko ja merivirrat voimakkaita. Oli todella vähän porukkaa siinä vaiheessa liikkeellä siellä ja saatiin kaikessa rauhassa valita paikkamme.

Sea Vitamiini kauppa :D

Tähän pisteeseen ollaan päästy :D

Viikko ollaan nyt siis täällä oltu, vielä olis 3 jäljellä. Molemmista tuntuu, että oltais oltu kauemmin, mikä johtunee varmaan siitä että on niin tuttu paikka jo, mutta

 sunnuntaina lähdetään kohti Itä-Balia ja paikkaa nimeltä Amed. 

Matka kestää autolla arviolta neljä tuntia, 

mutta sehän ei haittaa mitään kun tiedossa olisi snorklausta rantakoralleilla 

ja hotelli ihan meren rannalla.

Tiistaina tullaan takaisin.