Meille tuli pitkästä aikaa yökyläilijöitä ja oltiin päätetty viedä heidät jännittävään Torholan luolaan, joka on Suomen suurin kalkkikiviluola. Matka meiltä sinne kesti vain noin puoli tuntia.
Parkkipaikalta lähti ihana ja helppokulkuinen polku metsän läpi luolalle.
Luolan suuaukko oli mielestäni aika pienen näköinen, mutta kun mentiin sitten lähemmäs niin huomasimme, että luolahan on sellainen että sinne ikäänkuin pudottaudutaan jyrkähköä alamäkeä, joka oli isoja lohkareita täynnä. Mutta rohkeasti Pinja ja Vilma sinne vaan menivät Ukin perässä.
Ja tottakai Viljokin oli mukana. Minä jäin Viljon kanssa ensimmäiselle tasolle odottelemaan kun rohkea ryhmä paineli syvemmälle luolaan. Mutta siinäkin oli riittämiin jännitystä kun poden jonkinlaista kammoa tällaisiin paikkoihin. Luola kun oli syvemmältä täysin pimeä, tietenkin ;D Kännykän lamppu valaisi tutkimusryhmän tietä - kun unohdettiin ottaa taskulamppu mukaan.
 |
| Aluksi oli kyllä hirmu jännittävää! |
 |
| Luolatutkimusta parhaimmillaan ;D |
 |
| Rohkeat luolatutkijat ovat juuri olleet luolassa ja kiivenneet takaisin ensimmäiselle tasolle. |
Torholan ison luolan melkein vastapäätä on toinen pienempi luola. Sen suuaukko oli niin pieni, ettei todellakaan ketään huvittanut sinne mennä. Ja kun katsoo sitä niin tulee aika paljon ajatuksia siitä että mitä siellä voisi olla ....
Lähdettiin luolailun jälkeen takaisin polulle ja olihan siinä ihmettelemistä kun eräässä kivessäkin oli pieni luola...
..ja metsässä oli onttoja kantoja,
ja joku metsän hirviö,
unohtamatta kallion kuviointeja.
Ihana retki !
