Lauantaina , elikkä eilen pyhäinpäivänä 3.11., tehtiin retki temppeliin nimeltä Gunung Kawi, joka olikin sopiva pyhäinpäivän retkipaikka vanhoine hauta-alueineen.
Kuumana päivänä en suosittelisi käyntiä kenellekkään, jolla on lievästi sanoen vaikeata nousta 250-300 porrasta ylös sen jälkeen kun on talsinut koko temppelialueen, sillä musta laavakivi nostaa lämpötilan huikeisiin lukemiin ja kun temppelialue on notkon pohjalla niin tuulenvirekään ei siellä käy.
Tiesin kyllä jo etukäteen, että reissusta ei kärsimättä selviä, mutta oli se sen arvoista !!
Muutoin paikka oli kyllä e r i t t ä i n vaikuttava käärmeineen kaikkineen.
Vuoren rinteeseen hakatut temppelipatsaat ovat 8 metriä korkeita ja niitä on neljä kummallakin puolen siltaa.
Ihan ylhäälle, vanhimpaan osaan, en jaksanut kivuta. Siellä on jonkin maanjäristyksen jäljiltä alkuperäisen temppelin vanhat rauniot. Mutta johonkin oli pakko vetää raja kun on rajoittunut ihminen :D
Ihan ensimmäinen kuva on vessasta - kuinkas muutenkaan - kun tätä 'vessatutkimusta' harrastan. Sieltä löytyi erittäin harvinainen vessapaperirullateline. Niitä on aika harvassa paikassa niin se oli pakko ihan ikuistaa :D
Kostea kuumuus tuntui jo ylätasanteelta. Mitä alemmas mentiin niin sitä kuumemmalta tuntui ja sattui vielä olemaan päivä, jolloin aurinko paistoi kirkkaalta pilvettömältä taivaalta kun monena päivänä on ollut puolipilvistä joka on tietty viilentänyt ilmastoa jonkin verran. Alas rappusia mentiin oikein pirteenä ja hyvissä voimin, mutta jossain vaiheessa tuli kyllä mieleen että jotenkin täältä pitää kavuta myös takaisin (apua..)
Matkalla alas oli kala-altaita ja kaikenlaisia muita mielenkiintoisia ja jänniä juttuja.
Alhaalla temppelilaaksossa oli myös pieniä vesiputouksia ja koski,
jonka yli oli rakennettu ammoin vanha silta. Hyvässä kunnossa se onneksi on niin uskalsi mennä.
Saapuminen varsinaisen temppelialueen portille. Väylä on hakattu käsin joskus todella kauan aikaa sitten.
Portilla oli kaksi astiaa joissa oli pyhää vettä ja suti. Kyltissä luki, ettei ole alueelle asiaa ellei ole pirskottanut sudilla päähän pyhää vettä. Näin teimme ja saimme siis astua sisään.
 |
| Minä pyhän puun juurella. Tässä puussa asuu henki, siihen on aseteltu kangas ympärille. |
 |
| Rappuset vanhan, tuhoutuneen, temppelin raunion äärelle olivat jyrkät , ei menty. |
 |
| Jokin luola hautakammioiden vieressä. Vois kuvitella että tuolta katsoo joku, selkääni pitkin meni kylmät väreet. |
Ei muuta kuin takasin päin. Rappusia siis riitti. Nousu kävi hitaasti ja vaivalloisesti ja aina välillä piti pysähtyä miettimään ja taas jatkaa. Hiki valui niin että vaatteet olivat läpimärät. Puoleenväliin suunnilleen oli tehty pieni varjoisa levähdyspaikka, josta oli huikeat näköalat alas laaksoon, mutta siinä vaiheessa ei juurikaan kiinnostanu muu kuin hien pyyhkiminen naamasta. Sitten joskus kun päästiin ylimmälle tasolle niin ostettiin jääkylmää vettä kun mukana ollut vesi oli 'jostain kumman syystä' päässyt aikaa sitten jo loppumaan.
Ja kun päästiin sitten kauppaan ostin suolaisia sipsejä, jotta saan suolaa kehooni. Sen opin viime vuonna, että jos hikoilee kauheasti niin pitää ensiapuna syödä myös jotain suolaista - auttoi huonoon oloon melkein heti..
* * * * * * * * *
Tänään olikin sitten aika erikoinen päivä. Voisin vaikka nimetä sen hiustenhoitopäiväksi.
Tuli tuossa jossain vaiheessa aamulla mieleen, juuri kun olin käyny uimassa ja oltiin siis asetuttu tutulle hengailu ja vetkuttelu paikallemme uima-altaan ääreen, että mun hiukseni ovat kauhean kuivat ja ne katkeilee - että pitäiskö löytää jostain hiustenhoitolaitos elikkä meidän kielellä kampaaja. Josta sais kunnon öljyhoidon ja vaikka latvaleikkauksen. Makekin toivoi hiuksiini uutta väriä, mieluiten mustaa kuin vaaleaa.
Kyselimme sitten hotellimme siivoojalta, että missähän päin vois olla hair saloon, niin hän kertoi, että kaukana ja voisi vaikka skootterilla minut viedä ja hakea. En suostunut sillä en halua mennä paikallisen tyypin kanssa skootterilla yhtään minnekään - sen verran olen liikennettä seurannut että huh huh...
Päätettiin sitten Maken kanssa kaksin lähteä etsimään ihan tästä lähimaastosta kävellen jotain sellaista paikkaa.
Käveltiin sitte aikamme ja jostain day spasta saimme vinkin, että tuolla toisessa suunnassa on Spa jossa tehdään myös hiusten värjäyksiä hiushoitojen lisäksi. Emme löytäneet sellaista paikka sieltä toisesta suunnasta, mutta löydettiin toinen Spa jossa tarjotaan hiushoidon lisäksi myös leikkaus. Menin sinne. Hiushoito oli aivan ihana! Siihen sisältyi myös päähieronta, niskahieronta, käsivarret, kämmenet ja sormetkin hierottiin ja se kesti noin 45 minuuttia. Hiusten leikkuukin (n.3 senttiä) sujui hienosti.
Päänahka hieronnasta arkana jo, lähdin sitten takaisin hotellille päin ja Makehan se tulikin vastaani ja vei minut tietenkin smoothielle. Siellä sitten juteltiin, että kyllä mun jostain pitäis saada se värjäys kun hiukseni näyttivät ihan kuolleelta eläimeltä, joka on päässä kiinni. Lähdettiin siitä sitte kävelemään taas rantaan päin kun sielä pitäisi kyllä olla sellainen paikka .
Löydettiinkin parin mutkan kautta sellainen Spa, jossa palvelua tarjottiin.
Ei muuta kuin istumaan tuoliin ja samantien ruvettiin väriä laittamaan, jonka jälkeen pesun tuoksinassa taas hierottiin päänahkaa samanmoisesti kuin edellisessä paikassa.
Kuivauksen aikana laitettiin hiuksiin hair toniccia ja senkin yhteydessä hierottiin päänahka ja niska - joten on nyt sitte hierottu kunnolla :D
Kun sitten lähdettiin niin kampaaja sanoi, että 'jos näkyy harmaita hiuksia kun pää on kuiva niin tule huomenna uudestaan niin laitetaan uudestaan väriä juuriin', joten huomenna aamulla mennään taas käsittelyyn...
Span jälkeen käytiin vielä Canggun sunnuntai-markkinoilta ja herra nimeltä Adam möi meille ihanan setänsä tekemän taulun, jota hän tässä esittelee. Taulu on tehty liimasta, hiekasta ja öljyväreistä ja se saa paikan meidän makkarin seinältä kunhan siihen kehykset laitamme. (tai siis Make tekee ne )
 |
| Tämän illan auringonlasku oli väriltään kullankeltainen. |
