Sandaalien ostosreissu , osa 2 (ensimmäinen osa vuonna 2017)

Nyt oli mun vuoro ostaa sandaalit Balilta. Neljä vuotta rankkaa kävelyä ja uskomattomia haasteita sekä mielettömiä taipaleita kestäneet sandaalini, jotka ostin v 2016 Suomesta ennen meitin ekaa Balinreissua, olivat tulleet rikkikävellyiksi eikä tarranauhatkaan enää virityksistä huolimatta pysyneet kunnolla kiinni. Huonoissa sandaaleissa on vaikeeta kävellä, joten lähdettiin sitte tavallisen mittaritaksin kyydissä ostarille - Baligalleriaan Denpasariin.

Matkalla kerkiää avata auton ikkunan ja kuvata jotain mikä pistää silmään. Ruuhkat ovat täällä tänä vuonna melkoiset. Baligalleriaan oli meiltä matkaa noin alle parikyt kilsaa ja matkaan meni ruuhkien takia puolitoista tuntia.

Perille päästiin kumminkin ja uudet sandaalit löytyi ensimmäisiä sandaaleja kokeilemalla samasta kaupasta missä käytiin v 2017 ostamassa Maken sandaalit. 

Sen jälkeen halusin katsomaan, että onks eräässä tavaratalossa siellä taas joulumeininkiä.

No sitten muistettiin, että täällähän on toinenkin tavaratalo ja sinne sitten taapersimme.

Sisääntullessa heti huomattiin tää kauheen suuri matkamuistomyymälä osasto, jossa siis myydään tätä samaa krääsää missä kaikkialla muuallakin, markkinoila ja  kaduilla,  mutta tavarataloissa sitä krääsää saapi rauhassa tutkia eikä ole koko ajan joku kertomassa että saat näin ja näin halvalla. Vaikka ihan oma viehätys siinä tinkimiskaupassa onkin.

Tääl oli ilmapalloistakin tehty joulukuusi :D ja pieni jouluinen osasto.

Tuli ne sandaalit siis hommattua ja ovat kyl hyvät jaloille. Tietenki osteltiin sit muutakin koska eihän sitä ny pelkkien sandaalien takia hikoilla takaisin tullessakin puoltoista tuntia ruuhkassa :D

Elikkäs sandaalien ostosreissu tapahtui eilen, Tänään saatiin aamupäivällä oikein taas kuningasajatus että lähdetäänkin taksilla Kutaan ja siellä tavarataloon nimeltä Matahari. Käytiin siellä viimeeksi vuonna 2016 kun oltiin ekan kerran täällä. Ja se kun olis kuitenkin vaan noin 12-14 kilsan päässä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Saatiin taksi taas lennosta aika nopeasti. Perille päästiin taas ruuhkien takia noin tunti ja 15 minuuttia myöhemmin. Sen kesti kun tiesi että tavarataivas taas odotti.

Taksin ikkunasta pystyi taas ottaan kuvia kun liikenne vaan seisoi paikoillaan monta monta minuuttia

Laita tuon patsaan viimeisen sanan viimeiseksi kirjaimeksi Ä :D

Perillä Kutassa  - ei ollut maisemat kauheesti muuttuneet, ehkä siistimmäksi kylläkin

Siis tää oli kauheeta! saatiin kyllä oikeasti niin hirvee krääsä-ähky ettei oikein enää erottanut kunnolla että mitä on jo nähty ja mitkä olis uusia juttuja. Mutta niitäkin kyllä sit löytyi kun tarkkaan katsoi. Ihailtavaa täs on kyllä se, että kaikki oli hienossa järjestyksessä ja siististi paikoillaan. osastoittain. neljässä kerroksessa. ekassa oli näitä, tokassa oli laukkuja yms, kolmannessa aikuisten vaatteita ja neljännessä lastenosasto.

Sarjassa -kulttuurit kohtaavat- : hienoja buddhavalaisimia pöydällä ja hyllyllä oikealla yläkulmassa joku joulupukkityyny :D

minikitaroita

Beatlesin kutistetut rummut 

Lähdettiin sit kauhuissamme pois täältä 'muutaman pienen ostoksen kera' ja lähdettiin kävelemään vaan eteenpäin kun teki mieli jo jotain vähän juoda. Päädyttiin pirtelön (huom Pirtelön ei smoothien) jälkeen tällaiseen aaaaaivan ihanaan pikkukauppaan jossa ei siis tavanomaista krääsää ollut ollenkaan vaan jotain sellasta vintage tyylistä kamaa.

Puusta tehty Harrikka mopedi. Ihan oikean kokoisena.

Tää putiikki oli oikein inspiroiva, joten Make löysi meidän vessan oveen kiinnitettäväksi alla olevan vessamerkin - meiltä kun se on puuttunut :D

Päivän 'saalis' 

Joo, oikein osuva tekele. Kyllähän mää ostoksilla käynnistä pidän. Onneksi mulla on mukana tää vahti joka pitää kukkaron nyörit sen verta tiukalla etten sorru kaikkeen. Muuten kyllä joutuisin menemään täällä töihin. :D :D

Amed ja pala itäistä Balia

Oltiin jo Suomessa päätetty, että halutaan käydä Amedissa. Ihan vaan pariksi yöksi tai päiväksi.
Bookattiin halpa huone kivasta pienestä B+B:stä ja oltiin ihan odottavaisin ja avoimin mielin kun tiedettiin että majoitus on ihan meren rannalla ja lisäksi majoituspaikalla on oma yksityinen ranta.
Lähdettiin siis matkaan ja matkalla oli kyllä paljon nähtävää. Itäinen Bali on todella kaunista ja ikäänkuin vähän niinkuin turistivapaata aluetta, joten siellä nyt sit viimeistään näkee sitä oikeaa balilaisten elämää ja systeemiä.

Mielettömän hieno tie alkoi tästä, Puut tekivät oksillaan vihreän tunnelin.

Ajettuamme abouttiarallaa noin puolitoista tuntia, tultiin johonkin kylään ja päätettiin pitää vessa-ja smoothie tauko. Ja ajurimme saa hetken levähtää. Kahvilan vieressä oli tieteski ihana kauppa ja bongasin heti sisäänkäynnin edessä olevat kivikaiverrukset ja varsinkin tuon kauriin näköisen.

Ja hevospatsaita oli taas tarjolla, en ostanut tällä kertaa mutta kuva oli saatava.

Kahvilahan ei sit ollutkaan mikään pienoinen kuppila vaan iso ravintola, jossa oli hieno veski ja aivan ihanan puutarhan vieressä. 

Näyttää isolta pizza-uunilta.

Matka jatkui siis pienehkön tauon jälkeen ja seuraaavaksi tultiin yhteen hienoimmista näköalapaikoista mitä matkan aikana löytyi. Pysähdyttiin tietenki kuvailemaan paikkaa ja näkymiä. Kuvista ei ihan kyllä välity koko kauneus mutta ehkä edes jotain hienoa maisemaa kumminkin.

Taas matka jatkui ja jatkettiin seuraavaan paikkaan eli perille. Tie kapeni koko ajan ja saavuttiin pieneen kylään ja löydettiin kylätien loppupäästä meidän majoituspaikka. Katsottiin kylttiä ja pyydettiin kuskia odottamaan, jotta päästäisiin tarkistamaan meidän huone ja paikka yleensä. Nimittäin jos se olis ollu ihan kauhee niin oltais samantien menty muualle.

Sisäänkäynti ei paljookaan houkutellut ja ilmeni, että meidän huone on tuossa oikealla kulman takana - eli ihan meluisan tien vieressä.

Huone oli kuitenkin ihan siisti ja tuoksui hyvälle joten päätettiin jäädä ja lähteä sinne veneilyreissulle. Oli kunnon suihku ja ammekin ja kaikki näytti oikein kivalta.

Tässä vaiheessa en ollu vielä huomannu muurahaispesää kun muurahaiset olivat täysin samanvärisiä kuin tuo puinen taso.

Orkidea-istutukset kookospähkinöiden kuorissa.

Buukattiin siis se venereissu ja odoteltiin rannalla lähtöä 

Kun aurinko oli laskeutunut vuoren taakse ajettiin rantaan. siis sananmukaisesti ajettiin rantaan. Elikkä venekuski sanoi, että pitäkää kiinni ja sitte vääns kaasunupin täysille ja ajoi paatin suoraan rantaan niin että juuri ennen kuin potkuri otti kiinni rantakiviin niin se nostettiin ylös ja paatti liukui kovaa vauhtia rannalle. Hauska kokemus vaikka vähän kyl hirvitti :D

Yö kuluikin sitten sähköpääkeskuksen hälytystä kuunnellen. Se oli sijoitettu meidän ikkunan viereen. Oltiin kuitenkin aika väsyneitä että saatiin jonkin verran nukuttua, heti aamulla näin majoituksen henkilökuntaa ja yhtä nappia painamalla sen saivat tokenemaan.

 Aamulla kun avattiin huoneen ovi noin klo 07:00

oli jo sellainen kuumuusseinä vastassa että huh huh! 

On nimittäin nyt viimeistään opittu se, että Balilla on kuumia paikkoja ja sitten on niitä älyttömän kuumia paikkoja ja Amed on yksi niistä. Canggussa tuulee koko ajan vähän tai vähän enemmän mutta täällä olikin aivan siis tyyni ilma. 

Mentiin sit aamiaiselle merenrannan majoituksen kahvilaan tai siis oikeasti warungiksi niitä täällä sanotaan. Saatiin aamiaiseksi banaanlilätty ja tuoreita hedelmiä sekä vahvaa kahvia - kuului siis huoneen hintaan.

Aamupalan jälkeen lähdettiin sitte vaan rannalle käveleen ja kävin kyl uimassakin. Ikävää oli se että täälä on kivinen ranta , onneksi kivet eivät olleet teräviä mutta tasapainoa vaati kyllä mereen meno. Mutta vesi oli ihanan lämmintä ja kuitenkin virkistävää.  Paljon oli myös korallinpaloja rannalla kivien seassa.

Kun oltiin oltu jonkin aikaa rannalla niin teki mieli mennä kylälle katselemaan paikkoja ja koluamaan pieniä putiikkeja. Ja siitähän se alkoi sitten se kärsimys. Aivan kauhea kuumuus, jopa paikalliset olivat hiestä märkiä ja jos terve, parikymppinen tyyppi istuu kaupan rappusilla ja on pyörryksissä niin voi varmaan kuvitella millainen olo mulla oli. Vatsassa kiersi ja oksetti ja jalat meinas kyllä pettää elikkä mun raja tuli nyt sitte vastaan. 

Mutta silti sain kuvattua juttuja :D 

Pesulapalvelun eteen tuotu vastapyydetty barracuda. Oli tuore, ei haissut ainakaan vielä kun siinä sitä ihmeteltiin.

Otin voimakkaat aseet käyttöön ja olo ihme kumma parani hieman. Aikas vahvaa balilaista kahvia. Eli jos on kauhian vaikeeta kuumuudessa niin kannattaa näköjään kuumaa juoda.

Saatiin tietää, että Amedissa on ammoisista ajoista asti tuotettu suolaa ja sitä tehdään edelleen samaa metodia käyttäen. 

Suola-altaat ovat koverretuissa puissa.

Ei jääpuikko vaan suolapuikko :D

Agung tulivuoreen oli täältä vaan 16 kilometriä. Illalla nähtiin, muuten, että tulivuorella  oli metsäpalo vai pitäiskö sanoo viidakkopalo. Niin kuivaa ja kuumaa täälläpäin siis oli .

Se joka tykkää siitä että aika on pysähtynyt jonnekin, rannalla makaamisesta kauas horisonttiin tuijottaen ja seuraten ohi lipuvia paatteja -  ja siitä että on polttavan kuuma niin kannattaa ehdottomasti mennä lomailemaan tänne. Me ei vaan jaksettu sitä ja oli kyllä aivan ihanaa kun meidän kuljettaja suostui meidät päivää aikaisemmin hakemaan ja tuomaan Cangguun asti.

Hienoa oli kyllä nähdä se auringon laskeutuminen vuoren huipun päältä ja katoavan sen taakse pikkuhiljaa, olla siinä vaan kun laineet liplattaa. Tuli niin pieni olo tässä maailmassa - kuin olis ollu vaan lastu laineilla ja niinhän me oltiinkin.