JHPkirja osa 3

Kun ulkona näyttää tältä niin väistämättä tulee mieleen muistella viime joulua ja ruokaa. Mun ollessa kyseessä muistelin sitä fiilistä kun syötiin ja tunsin olevani väärässä paikassa syömässä. Olin nimittäin siirtänyt meidän ison ruokapöytämme entiseen makuuhuoneeseemme kun se muka niin todella hyvin vois olla niinku hieno ruokailuhuone.. Väärin tein. Ensinnäkin sieltä on keittiöön aikas pitkä matka,joten ruokakin melkein ehti jäähtyä matkalla keittiöstä 

'hienoon' ruokailuhuoneeseen :D 

Sain sitten ajatuksen että jospa siirtäisin sen pöytäyksikön tuoleineen takaisin olkkariin siihen paikkaan missä se oli kun tänne 12 vuotta sitten muutettiin . Ja kun Maken pullojen keräily harrastus vaatii oikeasti oman atmosfäärin niin siitähän vois sitten tehdä sen tyylisen.

 Valitettavasti mun kamerankäyttämiseni on vielä sitä mitä se on niin kuvat ovat hieman liian tummia enkä saanut niitä edes säädettyä paremmiksi.

 

Ruokapöytä on nyt oikealla paikallaan. Nyt se vaan näyttää hieman siltä että se olis edelleen matkalla jonnekin :D Mutta siinä se nyt saa kyllä olla kunnes keksitään jotain muuta.

Todellakin tänään puolenpäivän jälkeen alkoi sitä lunta tulemaan ihan urakalla, joten jatkoin taas jouluhärpäkkeiden kaivelua meidän vaatehuoneen uumenista. Siinähän se päivä sitten mukavasti taas menikin. Tontut ovat ilmestyneet sekä  pullapojat ja tytöt joista yksi ratsastaa hirvellä :D

Sunnuntaina päästäänkin sit jo 'tositoimiin' kun saa avata tästä aivan ihanasta joulukalenterista ensimmäisen luukun ja illalla saa todellakin sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän.

Muutkin joulunajan kiireet ovat alkamassa. Huomenna on meidän kylän pikkujoulut kylätalossa jossa kantelepiirimme esiintyy, sunnuntaina menen kuorojen kanssa laulamaan Ypäjän kirkkoon ja sitten ens viikon keskiviikkona on meidän omassa kirkossa Forssan kuorojen, ukulele ryhmän sekä kantelepiirin konsertti. Ja sitten alkaapi joulukuoron harjoitukset . Että mieluisaa tekemistä riittää kyllä koko joulukuuksi.

Jouluhullun pkirja osa 2

Yhtenä päivänä pilvet suvaitsivat hieman väistyä ja marraskuinen aurinko sai pilkistää noin puolen tunnin ajan ,jolloin tuli huutava tarve laittaa navettarakennuksen jouluvalot 

sekä jouluikkuna kuntoon. Samalla sain testata kameraa ulkona kun ei satanut vettä. En luulekaan että osaan sitä käyttää vieläkään mutta kyllä sillä kuvia saa.

 No, siitä sitte tuli mieleen ja haikeana muistelin kuinka ihana tunnelma oli hevosten kanssa jouluaamuna tallissa. Ja sen tunnelman yritin tehdä vanhaan lyhtyyn, joka on ollut meillä vuosikausia ulkona ja joka on jo hajoamispisteessä.  Tietenkin siihen ei riittäny pelkkä messinkihevonen vaan kaivelin hevosenhoitaja tontun sekä joulukuusen ja valotkin siellä tietenkin pitää olla kun eihän ne näe siellä muuten mitään :D

'Mitähän mahtaa tonttu hevoselleen kuiskutella. Ainakin se on tuonu sinne säkillisen kauraa :D

Olen kutonu kaamean kasan sukkia , mutta niiden lisäksi olen virkannut vähän joulukoristeita. Tähtiä ja muutaman enkelin - koska kun yhtenä päivänä menin ihan vaan ruokakauppaan s-markettiin niin sielläpä oli aaivan ihaaana käsityölehti ja kappas vaan , valkoista puuvillalankaa 30% tarjouksessa. No siitähän sit seurasi :

Ohjeissa sanotaan että tekeleet pitää kastaa sokeriveteen jotta niistä tulee jämäköitä. Kokeilin myös villalangalla ja jännityksellä odotan tällä hetkellä koristeiden kuivumista.

                                   

Sukkalajitelma valmiina kylän joulumyyjäisiin. 

Jos noi koristeen onnistuvat niin voin laittaa nekin  myyntiin.

On meillä käyny myös koirulivieraita. Mocca ja Hilla. Kävivät eri päivinä vaikka ovatkin siskoksia.

Moccaa kamera vähän ensin ujostutti :D

Tulispa jo lunta !

jouluhullun päiväkirja osa 1

Marraskuu kun on noin puolessavälissä niin mulla alkaa ajatukset karkailemaan joihinkin jouluhommeleihin. Se alkaa aina siitä, että pitäis laitella varmaan jotain valoja kun on niin pimeää joka johtaa siihen että jouluverhojakin olis jo kiva laitella. Sit rupeen kaivelemaan mun 'joulusysteemivarastoa´', joka on meidän vaatehuoneessa. Ja aina kun jotain ns löytää niin ihmettelee että ai tääkin on vielä täällä - no täähän pitää laitella esille jne jne. Ihan hullua hommaa mutta minkäs teet kun se on minuun kait sitte ohjelmoitu. Tällä hetkellä olen siis valo-ja verhotilanteessa :D
Oikeastaan koko homma alkanee jo elokussa kun koiran kanssa ollessani lenkillä ryhdyn katselemaan kuusia 'sillä silmällä' ja yritän etsiä jo silloin hyvää joulukuusta valmiiksi :D en ole vieläkään kyllä löytänyt tälle vuodelle. Monta hyvää ehdokasta on kyllä bongattu.

Sain tosiaan järkkäri kameran, canonin eos 600D:n . En ymmärrä siitä paljookaan mitään mutta sehän ei estä kokeilemasta.

Lisäksi elvytin käyttöön Maken yhden tietsikan, jossa on windows 10 ja ilokseni huomasin, että siinä on aivan ihana valokuvien muokkausohjelma. Sieltä löytyy erilaisia ihania efektejä :

Tänään pitäis suoriutua vesijumppaan ja sen jälkeen kuoroharjoituksiin. Pikkasen on vaikeeta kyl ollu kun väsyttää vieläkin . Herään kolmelta joka aamuyö edelleen ja joskus seitsämän aikaan illalla olisin jo ihan valmiina yöunille. Yritän sinnitellä edes yhdeksään asti :D

Lomapyykki on pesty

Päästiin kotiin taas. Lento Balilta Istanbuliin oli todella aika raskas ainakin meikäläiselle kun en saanut yhtään nukuttua. Miksi aina sattuu mun lähistölle kuorsaavia miehiä? Yksi istui edessä, toinen takana ja sitten vielä olisko ollu vasemmanpuoleisessa takaviistossa kolmas. Ja tää lentokone oli iso mutta istumatilaa oli aika heikonlaisesti, joten minkäänlaista hyvää asentoa en löytänyt, aina joku paikka kehosta oli jotenkin väärin. Ja joka kerta kun sain ihan vähän jo unenpäästä kiinni niin piti mennäkin vessaan :D :D Lento kesti siis 12 tuntia tai 11 tuntia ja 50 minuuttia.

Meille tuli sit jo Denpasarin turvallisuustarkastuksessa jotenkin sellainen olo että olemme syyllisiä kunnes toisin todistetaan. Ensimmäistä kertaa MUN käsimatkatavarani pistettiin syyniin kun läpivalaisussa näkyi joku outo juttu. Ovat kyllä tiukan oloisia tarkastajia ja eivät juurikaan kysyneet muuta kuin että onko sulla läppäri laukussa (kun en ehtiny ottaa sitä pois laukusta jostain syystä kun mun pyörätuoliavustajani pisti sen vaan siihen hihnalle) sanoin että on. Ottivat sen sit pois ja veska läpivalaistiin uudestaan ja mitään ei sen koommin löytynyt.

Istanbulin 'tarkastusasemalla' tarkastajat olivat todella ympeitä ja eivät edes katsoneet silmiin. Tyyppi kysyi että onko sulla läppäri laukussa ja sanoin että on niin hän sitten sanoi, että ota se erikseen ja kauheella tohinalla olis hänen mielestään pitäny siitä muka 12 tunnin lentomatkan jälkeen suoriutua joten sanoin hänelle kyllä sitten aivan yhtä ympeästi että odota! No mua sit sen koommin jouduttu syynäämään mutta Makea sitten kyllä syynäsivät. Jollain teipillä ottivat käsistä ja vaatteista jotain näyte-erää ja laittoivat sen johonkin koneeseen analyysiin. Siinä vaiheessa tuli mieleen että ollaankohan me jotenkin sen näköistä porukkaa että meillä on jo ihossakin jotain epämääräistä :D

Odoteltiin sitte Istanbulissa noin nelisen tuntia ja lentsikka kotiin oli onneksi lähtemässä ajoissa. Ja lähtikin. Oltiin aika huojentuneita kun meidän kolmen penkin yksikköön jäi yksi paikka tyhjäksi. Päästiin siis oikaisemaan itseämme paremmin. Ja olin jo niin helpottunut ja ajattelin että kyllä nyt varmaan pääsen ihan oikeasti nukahtamisasteelle niin eikö siinä mun takana ollutkin...yllätys yllätys...kuorsaava mies. Oikeen tunteella veteli. Mutta kyllä se niin on että jos ihminen on herännyt neljän maissa torstaina ja lentänyt hereillä 12 tuntia , odottanut koneen lähtöä nelisen tuntia niin kyllä sitä jonkinlaiseen uneen väkisin menee toisin sanoen sain ihan vähän nukuttua. Siinä vaiheessa on niin väsynyt että nukkuisi vaikka missä ja mitenpäin tahansa.

Koneesta päästyämme, passien tarkastuksista selvittyämme ja matkalaukut saatuamme lähdimme iloisin mielin kohti tullin vihreää linjaa. Linjalla seisoi salskea suomalainen tullimies, joka ryhtyikin sitten pysäyttelemään meitä. Haastatteli vaan että, mistäs olette tulossa? Oletteko ostaneet lääkkeitä lähtöpaikasta? Olettko ostaneet lähtömaasta jotain arvokasta? Onko tupakkaa laukuissa? vastasimme rehellisesti että Balilta ollaan tulossa, lääkkeitä ei olla ostettu, ei olla mitään arvokasta tuotu ja että tupakkaa on kaksi kartonkia. Tullimies siihen sitten vaan sanoi että selvä homma ja tervetuloa kotiin.

Olikohan meistä tehty joku seuraamisilmoitus tai joku kun joka paikassa yritettiin meitä ikäänkuin narauttaa ja jokapaikassa syynättiin. Vai oltiinko me todella niin hörhöjen näköisiä että halusivat tarkistaa että ollaan ihan naturellisti tällaisia pällinaamoja kuin ollaan :D

Jokatapauksessa, kotiin taas päästiin ja lomapyykkikin on pesty ja kuivumassa (kuten kuvasta näkyy)

Yritän pysyä täs hereillä parhaani mukaan kun jetlaagi on aika paha tällä kertaa. Make sai lomalla ajatuksen että mulle on hankittava järkkärikamera. Tänään se teki kaupat siitä ja matkusti Paimioon hakemaan sen, joten olen tänään sitten tutustunut siihen ja yrittänyt kuvat sillä. Ja kuvan laatu on kyllä tosi hieno vaikka en vielä osaa sitä kyllä kunnolla käyttää.

Kaikenmaailman kuvia

Nyt kun päätettiin, että ei sen enempiä päiväretkiä tämän loman osalta tehdä (eli kuten arvelinkin ennen kuin lähdettiin, että suunnitelmat muuttuu :) niin ollaan saatu mielenkiinnolla seurata esim. riisinviljelijän työpäivän kulkua tuossa naapurin riisipellolla sekä majatalon ainoan appelsiinin kypsymistä ja vielä ihmeltelty yhtä pulunsukuisen linnun aamupesua uima-altaan pikkualtaan reunalla.

Sitten on taas jonkin verran tullu otettua kuvia kun ollaan menty vaan johonkin 

Batu Bolongin rannan temppelin hienouksia. Nää on kyllä upeita taideteoksia.

Kyllähän sitä riittää ihmeteltävää taxi-asemaa myöten 

Rantabaari Old Man'sin vessa on yksi ihanimmista värikkäine ovineen. Ja erittäin siisti ja hyvänhajuinen ollakseen rantabaarin saniteettilaitos.

Pitihän ikuistaa turismon vessakäynti. Muut ne ottaa kuvia kun ovat nähtävyyksien edessä. mää olen  tän vessan edessä, Bali Galerian vessa on ihan omassa rakennuksessa ja on muuten ihana :D

Pyykkiä on viety pestäväksi taas tuohon naapurissa olevaan pesulaan. Siellä kaunis neitokainen pesi ja kuivas pyykkimme muutamassa tunnissa.

Tälle ihanuudelle annettiin Maken kanssa nimi : Maya (koska Y äännetään indonesian kielessä J:ksi). Huomasin että nimenannon jälkeen sille oli ilmestynyt punainen kaulapanta, joka täällä merkitsee sitä, että koirulilla on omistaja ja sitä ei silloin saa ottaa kiinni eikä viranomaiset saa sitä tappaa. 

Pari iltaa sitten se sai köniinsä koiratappelussa ja tuli tuohon käytävälle verta valuvana näyttämään että kuinkas kävi ja lähti saman tien pois. Sillä oli aikas pahat haavat hartiassa ja muutamassa muussa paikassa, mutta ei voitu tehdä mitään siis kun se lähti menemään johonkin.

Seuraavana aamuna sitä ei näkyny missään eikä koko päivänä, kunnes se yhtäkkiä ilmestyi ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kaikki sen haavat oli hoidettu (karvat siis ajeltu haavojen ympäriltä ja haavat olivat kuivat ja kiinni)

Joku siitä kyllä huolehtii, mutta meidän kanssa se viihtyy. Ruokaa se ei kotonaan kait saa ja ollaan huomattu etteivät muut koirat siitä kauheasti pidä. Voi rassukkapientä.

Mutta ehkä sen on kuitenkin hyvä täällä, jossa se on syntynyt eikä paremmasta tiedä, ainakin se nukkuu tyytyväisenä päivät pitkät ja illalla kun ilma hiukkasen viilenee lähtee taas seikkailuilleen.

Ollaan yritetty selvittää koirulin mahdollisuutta päästä meidän kans kotiin, onpi kyllä lähes mahdotonta ja aikaa tarvittaisiin 1-2 kk asioiden hoitoon jotta saataisiin koiruli EU:n direktiivien mukaiseen maahantulokuntoon. 

Enää 6 päivää kotiinlähtöön ja täytyy kyl myöntää, että kotiin on kiva taas palata. Sinne mettän keskelle, jossa ilma on raikasta ja ihana alkutalven viileys sateineen ottaa taas oman paikkansa.

Ja onhan sitä omaa pojannassikkaa jo kauhee ikävä. 

Kotiintulopäivä on 8.11. joten kattellaan jos sen jälkeen vielä jotain kuvia löytyy.