Hevoskaupoilla Denpasarissa ja erään koiran tarinaa (yliherkkyysvaroitus)

Koska kuntoni oli vielä tänään vatsataudin ja flunssan takia aikas huono, emme lähteneetkään kohti vesipalatsia jonne on Cangusta noin 45 kilomeetriä. Eli matka aika sinne olis ollut reilut 2 tuntia ja sieltä vielä piti mennä muka Denpasarin isoon basaariin. Joten päädyttiin sitten että mennään katsomaan sitä jonain toisena päivänä eikä sinä päivänä sitten muualle mentäiskään.

Putun kyytiä odotellessa vastapäisen tatuointi liikkeen pihassa tutustuin eräänseen Javalaiseen kaunottareen, joka oli pukeutunut seremonia pukuun. Hän kertoi, että tatuointiliike on uusi ja heillä on tapana siunata aina uudet putiikit. Lisäksi hän kertoi, että balilaisilla hinduilla on tänään sellainen päivä, että he kiittävät kaikista metallista tehdyistä asioista. Autoista, skoottereista , lusikoista ja ihan mistä vaan käyttöesineestä joka on siis metallista valmistettu. Olinkin jo vähän siinä vaiheessa aamua ihmetellyt kun autot ja skootterit olivat koristeltuja.

Liikenne Denpasarissa ei ollut vielä aamulla kaaosmainen, joten olipas mukava matkustaa. Vähän vielä vatsassa kiersi, mutta en antanut sen häiritä kun oli taas niin paljon kaikkea nähtävää. Huomasimme mm. että oli paljon siistimpää kuin viime vuonna ja että Denpasarin läpi kulkevissa joissa ei juurikaan ollut roskia. Ovat ilmeisesti nyt ottaneet ihan tosissaan sen ettei mereen enää pääsisi lisää muovia ym roskaa. Hurraa!!

Hyvin siis päästiin basaariin joka on se kolmessa kerroksessa oleva suuren suuri ostospaikka jossa myydään kaikkea. Käytiin viime vuonnakin siellä. Huomasin että sielläkin oli petrattu siisteydessä todella paljon .

Olisin voinut unohtua sinne koko päiväksi samoilemaan ja väittelemään hinnoista, mutta mulla oli kyllä aika huono olo, joten ostettiin vaan muutama asia. Esim jo pari vuotta haaveissani kummitelut balilainen, ihana hevonen joka oli tungettu hyllyyn norsujen sekaan. Siellä se odotti yksinäisenä että joku huomaa sen :D

  Tässä kaupassa ei näe ainakaan pahoja  unia..unisiepparikauppa..

Eteerisiä öljyjä ja kynttiläkuppeja :

Sen verran oli kuuma ja vatsamme halusivat jotain täytettä niin lähdettiin basaarista ja mentiin syömään smoothie kulhot. Kuvassa dragonfruit-banana-ym smoothie bowli. Erittäin hyvä !

Tällaisia tällä kertaa tarttui mukaan ja aamuhinnat ovat basaarissa aina kuulemma korkeammat kuin iltapäivällä, joten päästiin kunnolla tinkimään. Kummatkin osapuolet olivat kuitenkin hintoihin tyytyväisiä.

Pienen koiran tarina

Oltiin oltu tääl jo muutama päivä kun huomattiin että eräs koira on todellakin vähän niinkuin pulassa. Olen nähnyt näitä Balin katukoiria paljon, mutta jostain syystä koin, että juuri mun on pakko antaa juuri tälle koiralle apua. Siis niin voimakas oli tunne ja sen mukaan sitten toimin.

Ekan kerran kun sen näimme, se vielä jolkotti ympäriinsä emmekä siihen mitenkään erityistä huomioita kiinnittänyt, kunnes tuli se päivä kun se vaan makasi tien vieressä ja kirputti itseään joka puolelta ja koko ajan. Katsoin sitä vähän tarkemmin ja huomasin sen olevan täynnä pieniä haavoja sekä pari vähän isompaa haavaakin oli. Kapi vaivaa näitä katukoiria ja levittävät sitä ympäriinsä jos ei niitä lääkitä.

Ryhdyin sitten selvittämään että miten voin saada koiran lääkittyä. Jostain ryhmästä sain sellaisen instanssin yhteystiedot, joka on koirien pelastus ja adoptio systeemi ja jolle rupesin sitte lähettämään koirasta kuvia ja viestejä että auttakaa tätä koiraa jollakin tavalla. Monen päivän (neljän tai viiden) ja viestin kuluttua he vihdoin lähettivät yhdistyksensä elukkalääkärin tänne ja oltiin sovittu että jos ei koiraa kadulla just silloin näy niin jättävät lääkkeen tänne majatalon respaan. Ei ollut todellakaan helppoa saada heitä tajuamaan että en lopeta viestien lähettämistä ennen kuin saan a) tiedon että he ovat hakeneet koiran pois kadulta b) saan lääkettä jota voimme itse antaa sille ruoan kera.

Eli voin iloisena nyt kertoa, että siis saimme lääkkeen koiralle majatalon respaan tänään sillä välin kun oltiin Denpasarin reisussa. Make kävi kaupasta ostamassa jotain mitä voi sen lääkkeen kanssa antaa ja  varmaan koirulilla oli juhlapäivä kun sai lääkkeiden kanssa vielä oikeen kananrintaa jauhelihana . Maailman kiltein koira se on ja toisin sen kotiin jos vaan olis mitenkään mahdollista tai jos olis rahaa niin paljon...

Balin katukoirilla saattaa olla myös omistaja, joka on todella niin köyhä ettei vaan ole varaa ostaa lääkettä koiralleen, joten ehkä tulin samalla auttaneeksi köyhää koiranomistajaa joka melko varmaan tulee hämmästymään kun kapi onkin kadonnut.

Tää on  kuva sinä päivänä kun huomattiin että on jotain todella pahasti vinossa.

Lääkettä ja kanaa

Kyllä kelpasi !

Kiitos

Käynti pyykkipesulassa ja kaikenmaailman kuvia

Eräänä päivänä tuossa huomattiin, että ihan lähelle on ilmestynyt pesula! Ei muuta kuin kokeilemaan sen palveluita kertyneen pyykkivuoren kera. Pyykkiä kun siunaantuu kyllä ihan älyttömästi kun hikoilee sen verran runsaasti ettei kertakaikkiaan voi pistää samaa mekkoa päälle seuraavana päivänä. 

Kirjoitin lapulle että MAX 40 C , koska kun viimeeksi jonkin pesulan palveluita käytettiin niin tulivat takaisin kutistuneina ja pyykit itsessään olivat vielä ihan polttavan kuumia.

Pyykkitäti katsoi lappua ja kysyi vaan 'hot or cold' , ilmeisesti heillä on vaan kylmä tai kuuma pesu. Sanoin että not hot ja not cold. Täti sanoi 'okei' ja me jätettiin pyykit sinne sekä jäätiin jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää.

Pyykin pesu ja kuivaus kesti jotain 3-4 tuntia ja maksoi 30 000 rupiaa eli ei paljoo mitään meidän rahassa. 

Tuloksena oli täydellisen puhdasta ja viikattua sileää vaatekappaletta. 

Eilen käveltiin taas rannalle heti aamupalan jälkeen. Nyt oli tarkoituksena mennä sinne muutamaksi tunniksi auringonottoon ja muutenkin viettään aikaa. Rantakoirista sen verran, että ovat oikein mukavaa porukkaa. 

Ensin leikkivät veden tuntumassa ja sit kun tulee kuuma kaivavat poteron varjoon ja käyvät nukkumaan. Parhaat varjopaikat ovatkin ihmisten aurinkotuolien alla tai välissä. Tulevat siihen viereen häntää  heiluttaen ja matalana kysyy, että saanks mä tulla tänne - en häiritse vaan käyn vaan nukkumaan. Yleensä ne saavat.

Punaiset liput liehuivat rannalla - ei ollut uimaan menemistä ei. Merenkäynti oli todella kova. Menin kuitenkin kastautumaan ja ihanan lämmintä vesi kyllä oli.

Lauantaina pitäis taas lähteä retkeilemään. Todennäköisesti mennään tutustumaan vesipalatsiin , joka on kuulemma todella hieno. Sen näkee sit. :D

Pieni tutkimusretki Uluwatussa

Eilen käytiin kokopäivä retkellä sankarimme Putun opastuksella ja kyydissä .

Matkalla Uluwatuun pysähdyimme ensin Bali Galleria ostoskeskuksessa, Lewis kaupassa ja tavaratalossa, jossa taas myytiin ihan kaikkea. Mieleen jäi taas heidän joulukrääsä osasto, joka on tällaiselle jouluihmiselle taivas. Siellä myydään ihania miniatyyrisysteemejä, joiden liikkuvat osat toimivat sähköllä. Saatiin myös sieltä hommattua jo kauan haaveissani ollut kahvimylly, jotta saan sitten vaikka jouluna jauhaa Luwak kahvipapuja (eli sitä kissankakkakahvia)

Ostosten välillä käytiin eräässä kahvilassa Putun kanssa. Annettiin kahvilan nimeksi 'pakkomyyntikahvila'. Kassalla neito kysyi, että minkä kokoiset latet sais olla. Sanoin että pienet riittää - hän laskutti kuitenkin isoimman latteannoksen mukaisesti ja toi nuo puolenlitran latteämpärit pöytään ja lisäksi laskutti noista isoista kupeista erikseen. Vaikka olin siis valinnut tavallisen kokoiset ja pienemmät kupit siis. :D itse join ihanaa mansikkaista jogurttijuomaa, johon oli struutattu runsaasti kermavaahtoa (jota en syönyt).

Seuraavaksi meille tuli mieleen, että matkalla Uluwatuun pitäis jostakin ostaa sitä maailman parasta kahvia (siis meidän mielestämme parasta) . Putu veikin meidät Uluwatussa sijaitsevaan kahvimaailmaan, joka oli aika uusi paikka, Siellä taas päästiin maistamaan erilaisia kahvi-ja teelaatuja.

Meidän kahviopas kertoi olevansa 28 vuotias ja Lombokilta kotoisin ja hän on ollut Balilla töissä puolitoista vuotta, koska Lombokin saarella ei ole töitä. Hän työskentelee 7 päivää viikossa , 10 tunnin päiviä ja pääsee käymään ns lomalla kotonaan Lombokissa kerran vuodessa - loma kestää 5 päivää.

Maistelun jälkeen menimme kahvi-tee kauppaan ja mukaan ostettiin Luwak-kahvin lisäksi myös Lemongrass-teetä joka on todella hyvää myös. Kaikki muutkin maistelussa olevat juomat olivat kyllä niin hyviä että..

Matka jatkui Balin kulttuuripuistoon, jossa on Balin suurin Shiva-patsas ja korkein. 

Se on korkeampi kuin New Yorkin vapaudenpatsas. Patsas on koottu suurista paloista

 nosturin avulla ja ulkokuori on pronssia, sisus betonivalua - sisältä se on ontto.

Vaikuttava näky - kun katsoi sitä maan matosena alhaalta ja pilvet liikkuivat sen yllä, 

näytti siltä että patsas liikkuisi. Rupesi ihan huimaamaan, mutta onnistuin zoomilla kuvaamaan myös hienoja yksityiskohtia patsaan korkeuksista. 

Patsas ei ole kovin vanha, yleisölle paikka on ollu auki vasta 4 päivää ja vielä oli ilmainen sisäänpääsy. 

sanoin, että ota kuva musta patsaan kanssa :D

Seuraava tutkimuskohde olikin ihana ranta Pandawa Beach, joka on avattu turisteille vasta vuonna 2011. Ranta on jyrkänteiden alla ja laskeutuminen autolla tietä pitkin sujui hyvin ja tie oli yllättävän hyvässä kunnossa. Paikalle saapui koko ajan lisää väkeä. Suurin osa oli jotain nuoria opiskelijoita tai leirikoululaisia eri maista. Törmättiin rannalla pieneen ryhmään aivan ihania nuoria Borneosta , jotka olivat opiskelemassa Balilla englantia . Yksi heistä oli oppinut räppäämään ja kysyivät että haluanko kuulla - tottakai halusin. Aikamoinen räppi sieltä tulikin ! ja poika oli vasta 2 kk opiskellut englannin kieltä. Sitten heitettiin yläfemmat tyyppien kanssa ja lähdimme omiin touhoihimme - eli koluamaan rannalla olevan pikku basaarin putiikkeja.

Kun oltiin saatu tarpeeksemme rantaelämästä ja sinne koko ajan lisää virtaavista ihmisistä sekä oltiin syöty maittavat Nasi Goreng annokset , matkamme jatkui ehkä tähän astisen elämäni mystisimpään paikkaan Uluwatun temppeliin - Pura Luhur Uluwatu oikealta nimeltään.
Se on rakennettu 900 luvulla merestä 70 metriä nousevan jyrkänteen päälle. Tuuli kun käy temppelipuiden oksilla voin miltei aistia henkien läsnäolon. Temppeli suojelee Balia mereltä tulevilta pahoilta hengiltä.

Maisemat ovat tietenkin ihan mielettömät , joita ei kyllä millään kameralla saa välitettyä kunnolla.
 Pyhien apinoiden kotikin se on. Apinat ovat villejä ja aikamoisia veitikoita. Vievät pällistelijöiltä aurinkolasit , kamerat ym mitkä vaan ovat irroitettavissa. Ovat ensin muka ihan kesyinä ja ihanina siinä kunnes yhtäkkiä ja todella nopeasti hyppäävät silmille ja voit sanoa aurinkolaseille tai silmälaseille goodbye. Temppelien oppaat sitten yrittävät saada rosvoa kiinni ja joskus onnistuvat vaihtamaan jo rikotut lasit ruokapalaan. Apinat ovat oppineet että toiminta on kannattavaa kun saa herkkuja tilalle.

Sisäänkäynti temppelialuella itse temppeliin. Alhaalta lähtee rappuset, jotka ovat helppo nousuiset. Ihan ylimmällä tasolla on paikka johon ei turistit pääse, mutta muutoin oli koko alue nähtävillä.

Vanhoja ruukkuja joissa kuljetetaan edelleen pyhää vettä seremonioissa.

Uskalsin yhden kerran ottaa kuvan kun apinoita oli lähellä - ne ottaa mielellään myös kameroita ihmisten käsistä. Apinat leikkivät suihkulähteessä - hyppivät altaan ylimmiltä reunoilta pommiasennossa altaaseen.
Niitä oli hauska seurata vähän matkan päästä. :D

Kierroksemme jälkeen huomasimme taas että väkeä on tullut lisää ja lisää tuli koko ajan, koska turisteille tarkoitettu tanssiesitys oli alkamassa. Ensin meillä oli aikomus mennä sinne , mutta nähdessämme sen väkimäärän joka sinne tuli , emme halunneetkaan mennä. Poistuessamme alueelta tuli mieleeni että olisi kyllä aivan hienoa kokea tällainen paikka silloin kun siellä ei olisi ketään muita tai ei ainakaan sellaista massaa kuin nyt oli. Silloin varmaankin pääsisi ihan oikeaan tunnelmaan, voisi 'kuunnella' rauhassa.

Lähdettiin sitten ajamaan 'kotia' kohti. Liikenne oli aivan kauhea, noin 30 kilometrin matkaan kului aikaa vähän alle kaksi tuntia. HUH!

Aamulla satoi vettä...