Pieni tutkimusretki Uluwatussa

Eilen käytiin kokopäivä retkellä sankarimme Putun opastuksella ja kyydissä .

Matkalla Uluwatuun pysähdyimme ensin Bali Galleria ostoskeskuksessa, Lewis kaupassa ja tavaratalossa, jossa taas myytiin ihan kaikkea. Mieleen jäi taas heidän joulukrääsä osasto, joka on tällaiselle jouluihmiselle taivas. Siellä myydään ihania miniatyyrisysteemejä, joiden liikkuvat osat toimivat sähköllä. Saatiin myös sieltä hommattua jo kauan haaveissani ollut kahvimylly, jotta saan sitten vaikka jouluna jauhaa Luwak kahvipapuja (eli sitä kissankakkakahvia)

Ostosten välillä käytiin eräässä kahvilassa Putun kanssa. Annettiin kahvilan nimeksi 'pakkomyyntikahvila'. Kassalla neito kysyi, että minkä kokoiset latet sais olla. Sanoin että pienet riittää - hän laskutti kuitenkin isoimman latteannoksen mukaisesti ja toi nuo puolenlitran latteämpärit pöytään ja lisäksi laskutti noista isoista kupeista erikseen. Vaikka olin siis valinnut tavallisen kokoiset ja pienemmät kupit siis. :D itse join ihanaa mansikkaista jogurttijuomaa, johon oli struutattu runsaasti kermavaahtoa (jota en syönyt).

Seuraavaksi meille tuli mieleen, että matkalla Uluwatuun pitäis jostakin ostaa sitä maailman parasta kahvia (siis meidän mielestämme parasta) . Putu veikin meidät Uluwatussa sijaitsevaan kahvimaailmaan, joka oli aika uusi paikka, Siellä taas päästiin maistamaan erilaisia kahvi-ja teelaatuja.

Meidän kahviopas kertoi olevansa 28 vuotias ja Lombokilta kotoisin ja hän on ollut Balilla töissä puolitoista vuotta, koska Lombokin saarella ei ole töitä. Hän työskentelee 7 päivää viikossa , 10 tunnin päiviä ja pääsee käymään ns lomalla kotonaan Lombokissa kerran vuodessa - loma kestää 5 päivää.

Maistelun jälkeen menimme kahvi-tee kauppaan ja mukaan ostettiin Luwak-kahvin lisäksi myös Lemongrass-teetä joka on todella hyvää myös. Kaikki muutkin maistelussa olevat juomat olivat kyllä niin hyviä että..

Matka jatkui Balin kulttuuripuistoon, jossa on Balin suurin Shiva-patsas ja korkein. 

Se on korkeampi kuin New Yorkin vapaudenpatsas. Patsas on koottu suurista paloista

 nosturin avulla ja ulkokuori on pronssia, sisus betonivalua - sisältä se on ontto.

Vaikuttava näky - kun katsoi sitä maan matosena alhaalta ja pilvet liikkuivat sen yllä, 

näytti siltä että patsas liikkuisi. Rupesi ihan huimaamaan, mutta onnistuin zoomilla kuvaamaan myös hienoja yksityiskohtia patsaan korkeuksista. 

Patsas ei ole kovin vanha, yleisölle paikka on ollu auki vasta 4 päivää ja vielä oli ilmainen sisäänpääsy. 

sanoin, että ota kuva musta patsaan kanssa :D

Seuraava tutkimuskohde olikin ihana ranta Pandawa Beach, joka on avattu turisteille vasta vuonna 2011. Ranta on jyrkänteiden alla ja laskeutuminen autolla tietä pitkin sujui hyvin ja tie oli yllättävän hyvässä kunnossa. Paikalle saapui koko ajan lisää väkeä. Suurin osa oli jotain nuoria opiskelijoita tai leirikoululaisia eri maista. Törmättiin rannalla pieneen ryhmään aivan ihania nuoria Borneosta , jotka olivat opiskelemassa Balilla englantia . Yksi heistä oli oppinut räppäämään ja kysyivät että haluanko kuulla - tottakai halusin. Aikamoinen räppi sieltä tulikin ! ja poika oli vasta 2 kk opiskellut englannin kieltä. Sitten heitettiin yläfemmat tyyppien kanssa ja lähdimme omiin touhoihimme - eli koluamaan rannalla olevan pikku basaarin putiikkeja.

Kun oltiin saatu tarpeeksemme rantaelämästä ja sinne koko ajan lisää virtaavista ihmisistä sekä oltiin syöty maittavat Nasi Goreng annokset , matkamme jatkui ehkä tähän astisen elämäni mystisimpään paikkaan Uluwatun temppeliin - Pura Luhur Uluwatu oikealta nimeltään.
Se on rakennettu 900 luvulla merestä 70 metriä nousevan jyrkänteen päälle. Tuuli kun käy temppelipuiden oksilla voin miltei aistia henkien läsnäolon. Temppeli suojelee Balia mereltä tulevilta pahoilta hengiltä.

Maisemat ovat tietenkin ihan mielettömät , joita ei kyllä millään kameralla saa välitettyä kunnolla.
 Pyhien apinoiden kotikin se on. Apinat ovat villejä ja aikamoisia veitikoita. Vievät pällistelijöiltä aurinkolasit , kamerat ym mitkä vaan ovat irroitettavissa. Ovat ensin muka ihan kesyinä ja ihanina siinä kunnes yhtäkkiä ja todella nopeasti hyppäävät silmille ja voit sanoa aurinkolaseille tai silmälaseille goodbye. Temppelien oppaat sitten yrittävät saada rosvoa kiinni ja joskus onnistuvat vaihtamaan jo rikotut lasit ruokapalaan. Apinat ovat oppineet että toiminta on kannattavaa kun saa herkkuja tilalle.

Sisäänkäynti temppelialuella itse temppeliin. Alhaalta lähtee rappuset, jotka ovat helppo nousuiset. Ihan ylimmällä tasolla on paikka johon ei turistit pääse, mutta muutoin oli koko alue nähtävillä.

Vanhoja ruukkuja joissa kuljetetaan edelleen pyhää vettä seremonioissa.

Uskalsin yhden kerran ottaa kuvan kun apinoita oli lähellä - ne ottaa mielellään myös kameroita ihmisten käsistä. Apinat leikkivät suihkulähteessä - hyppivät altaan ylimmiltä reunoilta pommiasennossa altaaseen.
Niitä oli hauska seurata vähän matkan päästä. :D

Kierroksemme jälkeen huomasimme taas että väkeä on tullut lisää ja lisää tuli koko ajan, koska turisteille tarkoitettu tanssiesitys oli alkamassa. Ensin meillä oli aikomus mennä sinne , mutta nähdessämme sen väkimäärän joka sinne tuli , emme halunneetkaan mennä. Poistuessamme alueelta tuli mieleeni että olisi kyllä aivan hienoa kokea tällainen paikka silloin kun siellä ei olisi ketään muita tai ei ainakaan sellaista massaa kuin nyt oli. Silloin varmaankin pääsisi ihan oikeaan tunnelmaan, voisi 'kuunnella' rauhassa.

Lähdettiin sitten ajamaan 'kotia' kohti. Liikenne oli aivan kauhea, noin 30 kilometrin matkaan kului aikaa vähän alle kaksi tuntia. HUH!

Aamulla satoi vettä...