torstai 1. marraskuuta 2018

Kuvia Batu Bolong rannalta ja Tanah Lotista

Tää viikko ollaan vaan vetelehditty ja laiskoteltu oikein pitemmän kaavan kautta. Huomasin, että sekin on taitoa vaativa laji - olla tekemättä juurikaan mitään. Vaikeaa on ollut, mutta kun siihen hommaan sisälle pääsee on se vaan niin ihanaa.

No alkuviikosta kumminkin käveltiin Batu Bolongin rantatien päähän Patu Bolong - rannalle ja eilen käytiin ihailemassa uudestaan Tanah Lot:n temppelialuetta. Nyt mentiin aamulla koska silloin siellä ei ole niin järjettömän kuuma eikä massaturistibussit kiinasta ole vielä ihan kaikki saapuneet. Ja tällä kertaa meitä muutenkin onnisti, sillä nyt sielä oli laskuvesi eli päästiin temppelin ääreen kunnolla
( koska  meri ei ollut sen kivenlohkareen ja meidän välissä, jonne se temppeli on rakennettu joskus 1500 luvulla.), mutta sisälle temppeliin eivät turistit pääse.







Kaukaa näin kun temppelipappi laskeutui alas temppelin rappusia pyhän veden ruukkua kantaen.




Tanah Lotin pyhän veden lähteestä (Holy water spring) kolme kuvaa





Tanah Lotin vastapäisessä kalliomuodostelmassa oli onkalo tai matala luola jossa asuu 2 pyhää merikäärmettä. Ne vartioivat temppeliä pahoilta hengiltä. Joihinkin kuviin sain näkyviin henkiäkin....





Sitten meri alkoi taas nousun ja me lähdettiin kapuamaan takaisin lohikäärmerappuja ja kyllä voin sanoa että oli melkoinen urheilusuoritus meikäläisen jaloille kun kuumuus on tuonut nyt tällä viikolla näitä iänikuisia mäsä oireita esille, mutta urheasti jaksoin nousta (kärsitään sit jälkikäteen ajattelin :)



 Basaarialue on valtava, mutta en jaksanut napsia kuin nämä kaksi kuvaa, koska basaari oli vaan täynnä sitä samaa mitä muuallakin näitä lukuunottamatta.




Rantakuvia :


Kuvia surffareiden taidonnäytteistä ja yksi suppailijakin oli eksynyt joukkoon.


















Mun jalanjälkeni Intianvaltameren rantahiekalla.


Raskaan rantamakoilun ja pienen kävelyretken jälkeen mentiin tietenki juomaan ihanat smoothiet ja matkustettiin taxilla takasin meitin kotialtaan ääreen velttoilemaan.

Pienestä koirasta sen verran, että lääkkeenanto illan jälkeen nähtiin se kakspäivää myöhemmin ja oli kuin eri koira olisi ollut liikenteessä ja oli intoutunut kerjäämään ruokaa eräiltä paikallisilta tatuointiliikkeen tyypeiltä kun he söivät liikkeensä edessä. Ja niin oli intoa täynnä ja elämäniloa. 
Nyt sitä ei olla taas pariin päivään nähty. 

1 kommentti:

Reijo Tapaninen kirjoitti...

Olemme sanattomia luonnon ihmeellisyyksistä. Olet Marjo taas kamerallasi tehnyt oivallisia otoksia. Mutsi on tullut aivan kaheliksi, luullessaan sinun "imppaavan liimaa lasistasi", ymmärräthän, että otoksesi tekivät häneen oudon vaikutuksen.
Hauskaa loman jatkoa toivottaen, Mude & Repe.

Mustion Linnan englantilaistyylisessä puutarhassa

 Olin jo kaksi vuotta suunnitellut meneväni katsomaan tätä ihanuutta, mutta tänään sen nyt sitten sain aikaiseksi. Ajattelin, että alkaa ole...