Kuvia lumettomasta tammikuun metsästä

Metsässä on kyllä ihanaa. Käytiin taas tänään, niinkuin melkein joka päivä, metsälenkillä. Nyt oli turvallista mennä sinne kunnolla viettämään aamupäivää kun ei tuullut yhtään. Täälläpäin on nimittäin tuullut niin kovaa, että oksia tipahtelee maahan ja jos sitten pieni ihminen saatikka koira sattuu just olemaan alla niin ... Yhtenä tykkylumipäivänä kuului metsistä kovahkoa pauketta kun isojen kuusten latvoja ja oksia painava lumi katkoi. Enpä ole koskaan aikaisemmin täällä asuessani sitä nähnyt tai kuullut.

Huomioin että metsä ei enää ollut ihan hiljainen. Kuului jo vähän lintujen piipitystä ja ennenkaikkea kuului korpin kevätlaulu, jos sitä voi lauluksi kutsua. Se on kummallisen kuuloinen kurkkuääni, tulee mieleen jonkilainen aikamerkki-ääni. Lisäksi tikat ovat innostuneet tärisyttämään vanhoja puita ja tolppia.

Jossakin vaiheessa huomasin, että Hugo oli kadonnut remminsä kanssa jonnekin. Yleensä kun kuvaan jotain laitan talutushihnan jalkani alle, No nyt oli sit jalka liikahtanu sen verran että Hugo lähti, Huutelin aikani ja ei mitään kuulunut eikä näkynyt. Jatkoin sit vaan polkua pitkin ja siinähän se karkulainen olikin. Talutushihna oli jäänyt maasta törröttävään puukarahkaan kiinni. Mutta tiedän kyllä että kotipihalle se olis mennyt jos ei olisi kiinni jäänyt. 

'voisitkohan sä jo tulla sieltä pusikosta, tahdon kotiin'

Facebookin muisteloiden mukaan tänä päivänä , vuosi sitten, harrastin tällä pellolla umpihankihiitoa.

Pelargoniahälytys

Sunnuntaina vilkaisin pelargonioiden talvehtimispaikkaan, joka on meidän ns kakkostuulikaapissa. Sielläpä oli täysi hälytystila päällä. Uutta kasvua pukkasi ihan kunnolla ja osa uusista oli jo kuihtumistilassa kun hortonomi ei ollut kastellut niitä. Koska tänään en keksinyt mitään tekosyytä etten hortonomiaa harjoittaisi niin otimpa sitten ihan asiakseni tänään suorittaa neljävuotiaille ja vuoden vanhoille (omakasvatustaimeni viime vuodelta ) kukkasilleni kevätkäsittelyn - tammikuussa ! - joka on puolitoista kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna. Ulkona olen kans huomannut että syreeneissä on jo vihreät silmut.

Pelargoniat hälytystilassa

 Samalla kun kävin ulkona Hugon kanssa, jolla oli yllään huomioliivi eli työliivi :) siitä se tietää että ollaan menossa tekemään jotain hommia (mukamas), niin kävin hakemassa ylisten alla olevasta tilasta muutaman istutusruukun joihin istutin pelargoniavauvvoja uusista kasvustoista ja sitten leikkasin kukkaset alas. En ole sitä aikaisemmin tehnytkään ja taas nyt jännityksellä katson mitä siitä seuraa. Vettä annoin runsain mitoin jotta heräävät kunnolla . 

Leikatut pelargoniat näyttävät aika surkeilta.

Pelargonia lastentarha :D

Ilokseni huomasin myös että keittiön ikkunalla on tapahtunut ihmeitä. Balilta tuomistani chilinsiemenistä on kolme taimea työntynyt mullasta. joista yksi on jo tehnyt pienet lehdet. Ovat todella pieniä mutta sain kuvattua lähikuvat :D

 Tekosyistä puheenollen, mä ainakin keksin mitä ihmeellisimpiä tekosyitä. Johtunee varmaan siitä että nyt kotona ollessani oma kurinalaisuus aina välillä ns pettää.  Esim eilen, hetkeä ennen lähtöä kuntopiiriin, mulla oli itseasiassa kolme tekosyytä:
1. olen niin väsynyt tähän aikaan illasta (klo 18:30) etten 'millään jaksaisi'
2. mulle tulee aina migreeni tiistaina kun kuntopiiri on ollut maanantaina (tää on kyl totta mutta eihän se kyl oikeasti maanantaihin vaikuta vielä)
3. on niin pimeetäkin ulkona ettei huvita ajaa (ajomatka on noin 2, 5 km)
Pääsin näistä kummiskin taas ylitte ja menin laiskasti paikalle.

Ja sit kun oon käynyt liikuntaneuvojalla ja saanut oikein todella hyviä kotijumppaohjeita niin mikä ihme siinä on kun ei vaan saa tehtyä edes kymmentä jalannostoa ? Kaikkee muuta tärkeetä on aina muka tehtävänä kun kotijumppa-ajatus vilahtaa mielessä :
1. pitää just sillon vaihtaa lakanat
2. pitää imuroida tai pyyhkii pölyjä
3. 'ai niin, munhan pitikin tehdä sitä sun tätä....
4. jos mä menisinkin Hugon kans tosi pitkälle lenkille
ym.ym.ym.

Sitten on niin mainioita tekosyitä joihin on mun mielestäni hyvä syy:
1. en voi mennä vesijumppaan kun uudet kanteleen kielet tuli :D :D
2. ostan kaupasta kukkakimpun ihan vaan ittelleni koska olen niin ihana :D
3. tänään en menekkään apteekkiin kun joudun jo käymään monessa muussa paikassa niin en millää ny jaksa mennä vielä kolmanteen paikkaan :D
4. vaikka kello on kymmenen illalla ,otan nyt kyllä palan ranskanleipää ja juustoa oikein kunnolla päälle kun en ole varmaan kolmeen vuoteen sitä syöny ja kun tekee sitä niin hirveesti vaan mieli syödä.

Musta on tullut tekosyiden mestarikäyttäjä kun ei ole oikeesti ihan pakko tehdä mitään. Sen verran on kuitenkin itsekuria ollut että olen kahden vuoden aikana laihtunut 15-17 kg kun tein muutoksia ruokavalioon niin että siinä mielessä olen aika monen monta tekosyytä selättänytkin. (mutta niitähän ny aina vielä riittää ...

Talvi on peruttu!

Talvi on kuulemma peruttu, ainakin aamulla lukemieni uutisten mukaan. En ainaskaan vielä pääse siis hiihtelemään pellolle.

Vuosikymmenkin vaihtui ja se sai meikäläisen ajattelemaan mennyttä vuosikymmentä - niin että mitä kaikkea sitä tapahtuikaan - vaikka nykyään tuntuu aika paljonkin siltä ettei mitään merkittävää meikäläisen elämässä tapahdu. Mutta siis kokonaisuutena kun katson menneeseen vuosikymmeneen niin todella paljon nimenomaan merkittäviä asioita tapahtui. Yhteenvetona voin sanoa että oli kyllä kaiken uuden oppimisen vuosi ja mitä enemmän jouduin luopumaan sitä enemmän hyviä asioita tuli tilalle. Ja joka aamu kun herään olen todella kiitollinen ja innoissani kun on taas uusi päivä koittamassa.

Vuosikymmenen ensimmäisenä päivänä oli aivan ihana ilma. Käytiin aamulla Hugon kanssa metsässä ja kummastelin kun jotain puuttuu ja sit tajusin mikä - se oli ihmisten/liikenteen taustahumina. Taisi olla vuoden hiljaisin päivä kun monikin juhlija vielä varmaankin oli vällyjen alla eikä autolla liikenteessä.
Metsässä oli siis täydellisen hiljaista ja vaimeaa. Kotipihalta otin sitten muutaman kuvan kun aurinkokin oli noussut ja päästiin nauttimaan hieman auringon paisteesta.

Hevoskastanjan silmut ovat hälyttävästi jotenkin isommat kuin tavallisesti tähän aikaan vuodesta.

Hugo oli vissiinkin menossa puita hakemaan, mutta tällä kertaa ei tarvinnut kun puita oli jo haettu.

Kun tultiin sisälle niin muistin että olin reissultamme smuglannu muutaman siemenen :
Mangopuun siemeniä  - muutaman niistä mangoista joita aina auringonlaskun aikaan söin, rannalta löytämäni jonkun täysin pyöreän, isohkon siemenen ja punaisen chilin jonka otin tien reunalta (balilla kun niitä kasvaa villinä) Laitoin ne multaan ja lämpimään patterin yläpuolelle ikkunanlaudalle. Saas nähdä onnistuuko kasvatus.

Upea auringonlasku vuoden ensimmäisenä iltana.