Kuvia lumettomasta tammikuun metsästä

Metsässä on kyllä ihanaa. Käytiin taas tänään, niinkuin melkein joka päivä, metsälenkillä. Nyt oli turvallista mennä sinne kunnolla viettämään aamupäivää kun ei tuullut yhtään. Täälläpäin on nimittäin tuullut niin kovaa, että oksia tipahtelee maahan ja jos sitten pieni ihminen saatikka koira sattuu just olemaan alla niin ... Yhtenä tykkylumipäivänä kuului metsistä kovahkoa pauketta kun isojen kuusten latvoja ja oksia painava lumi katkoi. Enpä ole koskaan aikaisemmin täällä asuessani sitä nähnyt tai kuullut.

Huomioin että metsä ei enää ollut ihan hiljainen. Kuului jo vähän lintujen piipitystä ja ennenkaikkea kuului korpin kevätlaulu, jos sitä voi lauluksi kutsua. Se on kummallisen kuuloinen kurkkuääni, tulee mieleen jonkilainen aikamerkki-ääni. Lisäksi tikat ovat innostuneet tärisyttämään vanhoja puita ja tolppia.

Jossakin vaiheessa huomasin, että Hugo oli kadonnut remminsä kanssa jonnekin. Yleensä kun kuvaan jotain laitan talutushihnan jalkani alle, No nyt oli sit jalka liikahtanu sen verran että Hugo lähti, Huutelin aikani ja ei mitään kuulunut eikä näkynyt. Jatkoin sit vaan polkua pitkin ja siinähän se karkulainen olikin. Talutushihna oli jäänyt maasta törröttävään puukarahkaan kiinni. Mutta tiedän kyllä että kotipihalle se olis mennyt jos ei olisi kiinni jäänyt. 

'voisitkohan sä jo tulla sieltä pusikosta, tahdon kotiin'

Facebookin muisteloiden mukaan tänä päivänä , vuosi sitten, harrastin tällä pellolla umpihankihiitoa.