Vähän vihertää jo

Aloitin oman kevätseurannan tänään. Mitään mullistavaa ei oikeastaan löytynyt, paitsi tulppaani ,jonka lehdet ovat työntyneet reilusti maasta jo. Se on vuosikausia (jo kauan ennen kuin tänne muutettiin ) kasvanut tuossa navettarakennuksen seinän vieressä,

Pajut kukkivat täyttä häkää :D

Pellonpientareella on alkanut tapahtua.

Täs on nyt värit kohdillaan. Ihana kontrasti ja miten sininen taivas onkaan. 

Pellon reunalle oli ilmestynyt tää Hugon pallonjämä, joka katosi meidän pihalta syksyllä muistaakseni kun joku elukka (mäyrä tai kettu ?) oli pistänyt meidän pihalla muutenkin kaikkea vähän hyrskyn myrskyn. Nyt se oli tuonut sen takaisin näköjään :D Hauska miettiä kuinka se on kulkenut ympäri metsää tuo hampaissaan :D 

    

Yhdessä kukkapenkissä oli tällainen pienokainen uskaltanut tulla uhmaamaan kevätsäitä.

Mun koronaviirusmökki :D

 Mitähän sitä sitte keksisi. On kyllä aika tylsää ollut kun ei pääse mihinkään muualle kuin kauppaan kaks kertaa viikossa. Tai pääsis tietenki jos haluaa altistua. Mut en halua. Tarvii sitte aina yrittää keksiä jotain vaikka ihan vaan typeriä blogi juttuja :D Virkkaaminen ja sukkien kutominen rupee kyllä jo sen verran ärsyttämään että pitänee pitää taukoa (huom pientä taukoa). En jaksa lukeakaan koska sitten nukahdan ja en saa yöllä unta. Enkä jaksa enää katsella suoratoistoleffoja - oon täysin pahoinvoiva kun oon ahminut jo liikaa kaikkia sarjoja ja leffoja . Mutta onneksi on facebookki  niin voi sentään lukea mitä muut tekee ja katsella toisten upeita kuvia. Ja onneksi meitin jumppaohjaaja keksi tehdä meille faceeen jumpparyhmän ja hän vetää jumpan sielä livenä kerran viikossa.
Kanteleen soittoharjoittelu ei koskaan kyllästytä, mutta ei sitäkään ny koko päivää jaksa.

Pihalla vois tietenki haravoida, mutta ei kyllä yhtään kiinnosta kun tuulee koko ajan. Ulkona kyllä tulee oltua aika paljon Hugon kanssa monta kertaa päivässä lenkkeilemässä ja tutkimassa luonnon ihmeitä ja sit on päivän kohokohta (Hugon mielestä) kun käydään postilaatikolla.

Ompelukonetta en ole vielä juurikaan käyttänyt muuhun kuin että tein muutaman tyynynpäällisen. Voishan sitä vaikka yrittää jotain tilkkutuotosta vääntää. (siitä sit ehkä seuraavassa 'jaksossa')

Hilla tuli kylään

Monta viikkoa sitten olin kirjoittanut kalenteriini että viikko 12 on 'hillaviikko' kun sen oma perhe oli vailla koirulin hoitoa. Otin hänet todella iloiten vastaan kun tiesin minkälainen sydämenvalloittaja Hilla on - vuoden vanha ilopilleri ja erittäin hyväkäytöksinen yksivuotias, joskin välillä hieman vallaton kuten lapsen kuuluukin olla :D Kun mua pyydettiin tähän hommaan niin ei ollut vielä tästä poikkeustilanteesta mitään tietoja ja olin niin huolissani, että mitenkä Hugo ja Hilla pärjäävät täällä kahdestaan kun käyn kuoroharjoituksissa ja muissa harrastuksissa - no, se ongelmahan ratkaisi itse itsensä kun kaikki peruttiin. Olivat vain 2 kertaa yksinään kun kävin kaupassa :D Ja hyvinhän sekin oli sujunut.

Mun suhde Hillaan on jollain tapaa erikoinen. Muistan kuinka katsellessani sen kuvaa Onnentassut Ry:n nettisivulta, toivoin ja rukoilin että se saisi kodin. Se kun oli pentueen viimeinen jolla ei vielä kotia ollut. Lisäksi toivoin, että se tulisi johonkin lähelle, jotta pääsisin ehkä sitä joskus hoitamaan tai edes tapaamaan. Yllätys oli niin uskomaton kun sain tietää että näin käy, se sai parhaimman mahdollisen kodin lähipiiristämme. Elämä voi joskus olla niin ... miten sen sanois muuten kuin että :ihmeellistä

Ja tässä tulee sitten hieman kuvia 'hillaviikolta':

Hugo ja Hilla tulivat tosi hyvin juttuun keskenään. Olivat ne kyllä nähneet toisiaan aiemminkin pari kertaa. Mutta nyt niillä oli systeemi : Hugo ilmoitti haukkumalla että nyt on pihalla ihan varmana joku, Hilla vastas haukahtamalla ja meni keittiön ikkunaan tähystyspaikalle. Hugo odotti että Hilla kertoi että onko sielä joku vai ei. Ei ikinä ollut ketään. 

Olohuoneen ikkunasta tähysteltiin sitten yhdessä :D

Keittiötutkimuksia

Olkkarin sohva oli suosittu. Sit kun meno kävi raisuksi rupesin soittelemaan kanteletta niin johan rauhoittuivat :D 

 

Ulkona lenkkeiltiin paljon, mentiin pitki metsiä ja peltoja. Monena aamuna nähtiin pellolla peuroja ja joutsenia. Hilla istui ja katsoi niitä kiinnostuneena muttei lähtenyt sinkoilemaan mihinkään suuntaan.

Hetki ennen viimeistä lenkkiä ja kotiin lähtöä perjantaina n klo 05:00

 No sitten tuli kyllä kyyneleet (hyvät sellaiset) kun Hillan perhe toi mulle tuliaisiksi ja kiitokseksi alla olevan lyhdyn. Kun en todellakaan ollut odottanut mitään tällaista - WAU!

Kevättä odotellessa

Yhtenä synkkänä päivänä tuli mieleen, että voisin metsälenkillä ollessani keräillä talvitakin taskuun kuvattavia luonnonmateriaaleja. Laitoin taskuuni sujahtaneet keräilyt keittiön pöydälle, kiinnitin lähentäjärenkaat ja jalustan kameraan ja otin muutaman kuvan suurta mielenkiintoa täynnä. On se kyllä jännittävää nähdä kuinka monimuotoinen on esim jäkälä kun läheltä katsoo tai puun lehti talven jäljiltä. Ja se että miten niistä saakin sitten valoa säätelemällä ihan jotenkin unimaailmallisia. 

Oon tietenkin tehnyt myös, yllätys yllätys, paljon käsitöitä, siis sukkia :D valmistaudun joihinkin myyjäisiin joista en kyllä tiedä milloin ne pidetään ja missä :D mutta tein myös parit ihan tilauksesta!

Sukkia prinsessoille :)

Jos mietit, että mikä toi alla oleva on niin sehän on tietenkin mieheni draiveri-golf- mailaan suojus. Hän kun on tukenut mun soitteluharrastusta kaikin tavoin niin ajattelin, että voin myös tukea hänen harrastustaan. :D :D on kuulemma täydellinen :D

Innostuin myös vähän virkkailemaan. Kun sain joululahjaksi virkkauskirjan : Eine Kinnulan Koukultani. Sieltä sitten tein pannulaput, kaksi keittiöpyyhettä ja pannunalusia pari kipaletta.

Aurinko paistaa noustessaan  ensimmäiseksi meidän pihalla tammeen helmi-maaliskuun vaihteessa.