Monta viikkoa sitten olin kirjoittanut kalenteriini että viikko 12 on 'hillaviikko' kun sen oma perhe oli vailla koirulin hoitoa. Otin hänet todella iloiten vastaan kun tiesin minkälainen sydämenvalloittaja Hilla on - vuoden vanha ilopilleri ja erittäin hyväkäytöksinen yksivuotias, joskin välillä hieman vallaton kuten lapsen kuuluukin olla :D Kun mua pyydettiin tähän hommaan niin ei ollut vielä tästä poikkeustilanteesta mitään tietoja ja olin niin huolissani, että mitenkä Hugo ja Hilla pärjäävät täällä kahdestaan kun käyn kuoroharjoituksissa ja muissa harrastuksissa - no, se ongelmahan ratkaisi itse itsensä kun kaikki peruttiin. Olivat vain 2 kertaa yksinään kun kävin kaupassa :D Ja hyvinhän sekin oli sujunut.
Mun suhde Hillaan on jollain tapaa erikoinen. Muistan kuinka katsellessani sen kuvaa Onnentassut Ry:n nettisivulta, toivoin ja rukoilin että se saisi kodin. Se kun oli pentueen viimeinen jolla ei vielä kotia ollut. Lisäksi toivoin, että se tulisi johonkin lähelle, jotta pääsisin ehkä sitä joskus hoitamaan tai edes tapaamaan. Yllätys oli niin uskomaton kun sain tietää että näin käy, se sai parhaimman mahdollisen kodin lähipiiristämme. Elämä voi joskus olla niin ... miten sen sanois muuten kuin että :ihmeellistä
Ja tässä tulee sitten hieman kuvia 'hillaviikolta':
Hugo ja Hilla tulivat tosi hyvin juttuun keskenään. Olivat ne kyllä nähneet toisiaan aiemminkin pari kertaa. Mutta nyt niillä oli systeemi : Hugo ilmoitti haukkumalla että nyt on pihalla ihan varmana joku, Hilla vastas haukahtamalla ja meni keittiön ikkunaan tähystyspaikalle. Hugo odotti että Hilla kertoi että onko sielä joku vai ei. Ei ikinä ollut ketään.
Olohuoneen ikkunasta tähysteltiin sitten yhdessä :D
Keittiötutkimuksia
Olkkarin sohva oli suosittu. Sit kun meno kävi raisuksi rupesin soittelemaan kanteletta niin johan rauhoittuivat :D
Ulkona lenkkeiltiin paljon, mentiin pitki metsiä ja peltoja. Monena aamuna nähtiin pellolla peuroja ja joutsenia. Hilla istui ja katsoi niitä kiinnostuneena muttei lähtenyt sinkoilemaan mihinkään suuntaan.
Hetki ennen viimeistä lenkkiä ja kotiin lähtöä perjantaina n klo 05:00
No sitten tuli kyllä kyyneleet (hyvät sellaiset) kun Hillan perhe toi mulle tuliaisiksi ja kiitokseksi alla olevan lyhdyn. Kun en todellakaan ollut odottanut mitään tällaista - WAU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti