Eräänä aamuna, vähän ennen pääsiäistä, raoittui ison pääsiäismunan reuna ja ensin sieltä pilkisti kaksi valkoista korvaa. Ja ykskaks hyppäsi Pieni Pääsiäispupu pääsiäismunasta !
Se katseli hämmentyneenä ympärilleen ja ihmetteli suuresti, että missä kaikki muut pääsiäispuput ovat. Eikö sillä ollutkaan yhtään ystävää?
Niinpä se päätti lähteä ystäviään etsimään ja hyppäsi suuressa kaaressa keittiön lattialle Hugo-koiran eteen , joka hämmästyi suuresti Pikku Pääsiäispupun loikkaa. Pikku Pääsiäispupu kysyi Hugolta, että tiesikö hän missä ovat kaikki Pikku Pääsiäispupun ystävät - Hugo ei tiennyt, mutta sen sijaan olisi halunnut leikkiä Pikku Pääsiäispupun kanssa.
Pikku Pääsiäispupu ei halunnut leikkiä vaan seuraavaksi se pomppi saunan lauteille kysymään asiaa saunatontulta. Mutta saunatonttu vain taputteli isoa mahaansa ja ei edes tiennyt mitään koko pääsiäisestä kun saunatonntut tietävät vaan sen että milloin on saunapäivä.
Pikku Pääsiäispupu oli aivan suunniltaan. Mutta päätti vielä kysyä asiaa muiltakin, jos joku nyt vaikka tietäisikin antaa edes jotakin vinkkiä että mistä päin edes voisi etsiä. Niinpä se pomppi kyselemään kaikilta muiltakin, jotka saattaisivat ehkä tietää:
Mutta kukaan ei osannut sanoa mitään. Vaan kun Pikku Pääsiäispupu saapui tornipöllön luo niin pöllö viisaana ehdotti, että kannattaisi varmaan kääntyä Pertsa Pelikaanin puoleen, joka on juurikin saapunut muuttomatkalta Afrikasta. Ehkä se olisi lentäessään nähnyt jotain.
Niinpä Pikku Pääsiäispupu pomppi eteiseen ja meni ulos rappusille, Miten suurelta ja vaaralliselta piha näyttikään kun itse on niin pieni.
Monen tunnin pomppimisen jälkeen Pikku Pääsiäispupu löysi Pertsa Pelikaanin kivisen lammen rannalta ja kysyi asiaa Pertsalta. Pertsa vastasi että tais jotain nähdä ylilennon aikana tuolla metsässä, mutta ei ollut ollenkaan varma, että olivatko ne niitä jota Pikku Pääsiäispupu etsii. Pertsa kertoi myös, että lentoilma oli ollut mitä mainioin kun tuulta riittii Afrikasta tänne asti.
Voi ei, ajatteli Pikku Pääsiäispupu, pitääkö minun pienen lähteä nyt vielä metsään jossa en ole koskaan ollut, mutta rohkaistui sitten ja pomppi pihalta metsään päin. Vähän ajan kuluttua se alkoi kuulemaan kauheaa kaakatusta ja mekkalaa. Se mietti, että kauheaa meteliä on vaikka ilta on jo alkanut. Se lähti metelöinnin suuntaan ja sielläpä olikin kaikenlaisia värikkäitä lintuja asettumassa yöksi vanhan puun oksille nukkumaan.
Pikku Pääsiäispupu huutaen kysyi linnuilta, että ovatko linnut kenties nähneet hänen ystäviään jossakin täällä metsässä, mutta linnutkaan eivät olleet nähneet.
Kyllä oli Pikku Pääsiäispupu jo surullinen ja yökin oli tulossa. Niinpä hän jatkoi matkaa yksinäisenä ja löysi pienen luolan. Otti pienen sammalpeitteen päällensä luolan suulta ja nukahti.
Seuraavana aamuna Pikku Pääsiäispupu heräsi kummallisen tuttuun ääneen, samanlaiseen tömistely-ääneen, joka kaikuu pitkin maita ja mantuja kun pupujen takajalat tömisevät ja sellaiseen ääneen minkä hän itse osasi tehdä kun oli innoissaan. Lisäksi kuului heikkoa pomppimis ääntä. Vikkelästi Pikku Pääsiäispupu pomppi luolasta äänien suuntaan ja kohtasi viimeinkin ystävänsä. Tyttöpupu poikasineen oli ihanalla metsä-aukiolla aamuauringon paisteessa leikkimässä. Pikkuruiset poikaset olivat ihan vasta kuoriutuneet, joten nekin olivat Pääsiäispupuja.
Pienen keskusteluhetken jälkeen päättivät kaikki pääsiäispuput lähteä yhdessä takaisin taloon ja keittiöön viettämään pääsiäistä joka kohta koittaisi.
Ja miten onnellinen onkaan Pikku Pääsiäispupu löydettyään ystävänsä.
--- The End ---
Jälkikirjoitus:
Tarinassa ei ole mitään syvällistä merkitystä.
Seuratessani Pikku Pääsiäispupun matkaa nauroin itse välillä vedet silmissä kun oli niin hauskaa.
Mökkihöperyys voi välillä oirehtia kummallisilla tavoilla.
Hauskaa Pääsiäistä muillekin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti