Iltaretki Pähkinäniemessä

 Uusi normaali on sellainen että Make tulee kotiin joka päivä (pääosin) töistä, joten voidaan tehdä yhdessä tuumin iltapäivällä/illalla jotain yhdessä. Aikamoista opettelua tottua tähän - se mikä on aika monille itsestäänselvää niin on meille ihan uutta pitkän ajan jälkeen. Ja nyt meillä onkin tutkimiskohteita tässä ihan lähimaastossa. 

Tänä iltana , pienen harkinnan jälkeen, lähdettiin katsastamaan Pähkinäniemen aluetta. Lohjanjärven rantaan. Meiltä on sinne kauhean pitkä matka - 2,5 km 😂 Mentiin kuitenkin autolla koska itse kohteessa joutuu tai pääsee kävelemään luontopolkua pitkin pähkinäpensaiden ja muiden luontoihmeiden keskellä. Viljokin pääsi auton kyydissäoloa harjoittelemaan ja uusia nurkkia haistelemaan.

En ensin meinannut ottaa kameraa mukaan, mutta otin kuitenkin koska pitihän se ensimmäinen visiitti jotenkin ikuistaa. Ja kyllähän se kannattikin. Täällä kulkiessa tuntui välillä siltä, ettei olisi ollenkaan rakkaassa Suomenmaassa - kyllä meillä on ihmeellinen maa.

Pähkinäpensaan lehti.

Oliskohan nuo Kirkniemen vanhan tehtaan piiput?

Pähkinäpensas, pähkinäpensaslehtometsän laidalla.

Täytyy kyllä mennä tänne uudestaan  samoilemaan vähän paremmalla ajalla jotta pääsee perehtymään 'rasteihin', joissa on tietoa kasveista, joita täällä kasvaa pähkinäpensaiden lisäksi sekä voisi ottaa yksityiskohtaisempia kuvia.. Nyt oltiin vaan vähän niinkuin pikavisiitillä.

Muuttopyykin pesua ja tervetuloa Koivumäkeen

 HUH HUH olipa savotta kertakaikkiaan - kun muuttaa yli puolta pienempään kämppään niin kaaos oli sanoinkuvaamattoman vaikea aluksi. Kun ei tiennyt yhtään että mikä kuuluu mihinkin ja säilytystilat oli hakusessa. Ei auttanut muu kuin kertaalleen vatvoa että tarviinko tätä ja jos tarviin niin mihinkä ja milloin. Mutta nyt on tullut selkeyttä ja viimeisen muuttolaatikon (joka ikääänkuin kuului mun henkilökohtaiseen elämääni) sain purettua eilen. Ja sit kun sain tosiaan pyykinpesukoneen oikeasti päälle niin tuli se tunne että nyt ollaan kotona 👗👕👖

Vielä on jäljellä taulujen seinille ripustamista sekä kattovalaisimien vaihtamista sekä joitain muita pikkujuttuja.

Olen ihastunut tähän taloon niin täysin, suorastaan rakastan sitä kun se on pienuudessaan niin kodikas ja lämmin tunnelmainen. Ja mikä parasta, imurinjohto keittiöstä riittää jokaisen huoneen perukoille asti - olin aivan hämmentynyt tästä asiasta kun ennen jouduin koko ajan vaihtamaan pistoketta. 😂 Eikä tarvi muuten talvella hakea lämmityspuita maitokärryillä, työntäen lastia ylämäkeen ! Vaikka olihan sekin kyllä ihan hauskaa  kun sai liikuntaa pakosti ainakin joka toinen päivä. Täällä on avotakka joka ei ole ollut käytössä kuin joskus 70 - luvulla, silloin kun tämä talo oli rakennettu, sitä voi sitten ehkä sytytellä kylmänä talvipäivänä mutta vain jos huvittaa. 😁

Tänä aamuna, vihdoin ja viimein tuli sellainen hetki, että voin ottaa kameran käteen ja painua kuvaamaan tuota uutta pihamaata, joka sekin on niin pieni ja suloinen. Kolmen hehtaarin sijaan meillä on nytten 700:n neliömetrin piha, josta löytyy marjapuskia, vanha mansikkamaa, luumupuu, kirsikkapuu ja varmaan 5 omenapuuta sekä ruusuja ja ainakin syysastereita näkyy kukkivan. Löysin myös villiviinin taimenen joka kasvaa melkein keskellä mansikkamaata - laitoin sen tueksi koiratarhan rakentamisesta ylijäänyttä aitaa. Ja löytyy myös yksi pienehkö koivu - onhan tontin nimi Koivumäki.

welcome to the jungle - hommaa riittää ja pitää ostaa kunnolliset oksasakset

mun uusi 'kesämökki'- projektia ensi kesäksi, tarvii 'hieman' remonttia. Tällä hetkellä se varastoi kaikkia mahdollisia ruukkuja yms.

Kyllä me varmaan täällä viihdytään.

Kiitos vielä Kojon Kyläyhdistykselle ihanasta läksiäiskukkasesta joka roikkuu nyt pihallamme. 💓