Kahden tunnin löytöretki Viljon kanssa

 Ei sitä todellakaan tiedä kun aamulla herää 04.46, että mihin vie meikäläisen askeleet päivän mittaan.  Make kun lähti kaverinsa kanssa jonnekin sienimetsään niin minä ja Viljo päätettiin, että lounaan jälkeen lähdetään mekin vähän seikkailemaan. Yrityksenä oli löytää kuntoradan tuntemattomalta puolelta lampi, jonka olin google kartastosta huomannut.

Löytöretki alkakoon !

Kuntoradalle siis lähdettiin ja tällä kertaa sen sijaan että oltais käännytty vasemmalle niin mentiinkin oikealle. :D ja lähdettiin alamäkeen.

Hetken päästä näin oudon sillan josta lähti polku syvälle metsään. Tässä vaiheessa mulla ei ollut mitään hajuakaan, että mihin polku vie sillalta. Ajattelin vaan että oliskohan joku latureitti hiihtäjille ja käveltiin reippaana sen ohi.

Tie vei sillalle jonka alta meni siis puro ja ajattelin että täähän näyttää hyvältä ja että tuo puro varmaankin vie lammelle ja että tie kääntyy kohta sinne päin.

Viljon johtaessa samoiluamme saavuttiinkin jonkun pellon reunaan jonne tie päättyi. Otinpa järkevänä ihmisenä google kartaston puhelimesta esille ja katsoin että missähän se lampi nyt sitten mahtais olla. Se näytti jonnekin metsään päin joten lähdettiin jonkin näköistä polkua sinne metsään sitten menemään. 

No pieni ja mitätön polkuhan sitten päättyi vähän matkan päästä tiestä, mutta tässä kohtaa kuulin jotain kummallista, joka ei mun mielestäni kuulunut kuvaan ollenkaan. Ikäänkuin tuuli suhisisi lehtipuissa ? mutta sehän ei ollut mahdollista kun puissa ei ollut lehtiäkään. 

Mentiin kuiteskin uteiliaina äänen suuntaan, jolloin mielessä kyllä kävi että jos eksytään tänne metikköön kun ei olla täällä ikinä aikaisemmin oltu. Mutta jatkettiin menoa kun ajattelin että onhan mulla kartta puhelimessa ja saan yhteyden hätäkeskukseen, jolle voin ilmoittaa jos eksyn - että tulkaa hakemaan mut täältä metsästä jostain. 

Jokatapauksessa, tultiin jyrkähkön kallion reunalle, ja ääni kuului nyt paljon kovempaa. Tunnistin sen, se oli veden ääni tai itseasiassa putoavan veden ääni. Innostuin ihan kauheasti, että mitä täällä nyt sit oikein onkaan.

Kallio ei ollut niin jyrkkä etteikö siitä innostunut 53-vuotias olis koiran kanssa päässyt alaspäin varovasti. 

Se mikä siellä kurun pohjalla meteliä piti oli kyllä aika uskomaton ilmestys:

Sit jostain mielen syövereistä muistin lukeneeni netistä että jossain täällä, missä nyt olin, on vanhan myllyn rauniot. Ja sitten tajusin myös että se outo silta, josta meni polku metsään , johti tän rakennelman päälle. Lähdettiin kiireen vilkkaa takaisin päin sillalle ja metsäpolkua pitkin.

Yhä syvemmälle metsään polku meidät vei..

Sitten oltiinkin jo perillä.

Yhden raunion, ehkäpä myllärin tuvan perustusten päälle on kasvanut puita.

Aikamme ihmeteltyä näkymiä lähdettiin kotia päin. Ja vaikka lampea ei nyt sit löydetty niin ihan mukava löytö se tämäkin on. Polku, muuten, jatkuu myllyltä vielä eteenpäin syvemmälle metsään. Kenties joskus pääsen sen lammenkin rantaan.

Kun saavuin kotiin niin avasin heti netin ihmeellisen maailman ja etsin tietoa myllystä ja törmäsin karttaan ja tekstiin jossa mylly on mainittu:

  Maksjoki, Kyrkstad, Vallaa ja Virkkala 1783

Kartan keskustaa halkoo maantie Lohjan kirkolta Virkkalan Ristille, joka on juuri kartan eteläreunan ulkopuolella. Koillisessa tien itäpuolella ovat Maksjoen kylän (Maxjoki by) talot Paila, Braskars ja Kettu. Hiukan matkaa etelämpänä sijaitsee Vallaan (Valby) kylä, jonka talot Suni, Knaapi ja Seppä ovat vielä tiiviinä ryhmänä, kuten myös Virkkalan (Virkby - Virkilä) kylän talot Kässä, Sorkki, Tuusa ja Flaasi lähellä Lohjanjärven rantaa. Isojako oli tehty Lohjalla vuosina 1767-1781, mutta vanhat ryhmäkylät olivat vielä yleensä jakoa edeltäneessä muodossaan. Kyrkstadin ratsutila on aivan kartan eteläreunassa Virkkalan Ristin tienristeyksen vieressä. Siitä jonkin matkaa itään karttaan on merkitty vesimylly Maksjoen varrelle. Mylly on jo Siuntion puolella ja kuului Kokkilan tilalle. Nykyinen Virkkalan taajaman keskusta-alue on asumatonta mäntyjä kasvavaa hiekkanummea.

Timo Alanen - Saulo Kepsu: Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. Helsinki 1989. ISBN 951-717-568-X