Joulusuklaata

 Tänä aamuna kun kävin kaupassa niin tuli mieleen, että jotain voisi vielä ihan itte tehdä. Kuivakakkuja en oikein hallitse ja inhoan niiden tekemistä sen takia kun kauheen työn jälkeen menee aina pieleen tai ainakin useinmiten. Kerrankin olin ihan varma että osaan tuosta vaan tehdä ihanan hedelmäkakun jouluksi niin jouduin sen sitten kuorruttamaan suklaalla kun sen ulkonäkö oli aika kummallinen. Mutta ihan hyvää se sitten oli vaikkakin ihan liian makeaa johtuen siitä suklaakuorrutteesta. 

Muistin, että viime jouluna onnistuin aika hyvin tekemään suklaakonvehteja joten lähdin sitten kaupassa etsimään konvehtivuokia - joita ei tietenkään ollut. Oli ainoastaan muffinsivuokia, jotka ovat tähän tarkoitukseen aivan liian isoja.

Suklaata löysin ja ostin 3 tummasuklaa levyä ja 2 valkoista suklaalevyä sekä hasselpähkinärouhetta ja cashew pähkinöitä. Järkeilin että voinhan mä tehdä sen suklaan vaikka pellille ja leikata paloja sekä pakata palat folioon. 

Ei muuta kuin tuumasta toimeen:

Tykötarpeet eli suklaa on pilkottu keraamiseen astiaan joka käy suklaan sulattamiseen mikrossa - olen niin laiska! Oikeaoppinen suklaansulatus tehdään vesihauteessa :D Tässä vaiheessa oli tarkoitus tehdä tuollainen pieni vuokainen suklaalevy kun en yhtään tiennyt että miten paljon sitä sulaa suklaata näistä oikein tulee.

Mikrossa sulattaminen oli tosi helppoa.  300 -450w 30 sekuntia kerrallaan ja aina sekoitetaan välillä kunnes suklaa on sulanut kunnolla. (Kuvassa on vielä jähmeää )

Kunnolla sulaneeseen suklaaseen sekoitetaan pussillinen hasselpähkinärouhetta ja laitoin vielä 30 sekunniksi mikroon jotta rouhe oikein uppoaa suklaaseen ja taas sekoitin.

Siinä vaiheessa huomasin että se pienehkö vuoka oli liian pieni ja tuli kauhee kiire laittamaan uunipellille leivinpaperia. Kiire sen takia kun tää suklaa jämähtää suhteellisen nopeasti. Sain sen kuitenkin kaadettua pellille ja levitettyä mahdollisimman tasaiseksi. Ripottelin cashew pähkinöitä sinne ja tänne ja hieman painelin niitä jotta jäisivät paikoilleen.

Seuraavaksi pääsin työvaiheeseen joka on kenties kaikkein ihanin. :D Eli maistamaan suklaajämiä. AIKA hyvää oli. Valkoinen suklaa hieman pehmentää tumman suklaan voimakkuutta muttei liikaa.

Suklaa oli jähmettymässä terassilla ja hetken päästä menin sitä katsomaan niin olipa jo siinä kunnossa että voisi alkaa leikkaamaan. Eli leikkasin sen siinä vaiheessa kun se ei ollut vielä ns kivikovaa vaan vielä jotenkin taipuisaa. 

Leikkaamien sujui yllättävän helposti. Ihan tahallaan tein erikokoisia paloja, jotta ne näyttää itsetehdyiltä. Enkä edes siis yrittänyt millään viivaimella. 

Sitten pakkasin ne folioon ja säilytän ne pahvipurkissa jääkaapin alaosassa.

Tietysti ne piti kuvata ensin ennen jääkaappiin menoa:

- - - - - 

Olen aikaisemmin kertonut siitä että kun mikään vanha verho tai joku muu ei ole sopinut tänne niin sentään yksi sopii. Ja se on ihana joulupöytäliinani, joka pestynä odottaa pääsyä keittiön pöydälle. 

Hyvää Joulua 🌲

Neulomisterapiaa ja vertaistukea

 Koska koronatilanteen takia olen pääasiassa linnoittautunut kotiin ja kun kaikki harrastukset, joissa kohdattaisiin muita ihmisiä, ovat peruttu niin huomasin Suuri Käsityö lehdessä mielenkiintoisen villapaita ohjeen. Luin sen läpitte ja eipä mielestäni kauhean vaikealta vaikuttanut. Ja vaikka mulla ei ollut sitä lankaa mikä ohjeessa mainittiin, päätin kokeilla tekemistä.  Ja se olikin sitten taas aikamoinen homma :D Arvaat varmaan miten siinä kävi. :D Totesin ensimmäisen villapaidan kohdalla kun olin jo toista hihaa tekemässä, että täähän on varmaan kokoa XXXXXXL :D Olin mielestäni tehnyt kyllä kokoa M mutta en tietenkään ollut todella idioottina ottanut huomioon että 7 veljeslanka on tosiaan paljonkin paksumpaa kuin joku alpakkalanka. 

Ryhdyin sitten vaan purkamaan ja purin sen miehustan kuvioon asti ja rupesin järkeilemään silmukkamäärien kanssa sekä lisäysten kanssa. Neuloin urheasti ja olin jo päättänyt että kun tästä vieläkin tulee ihan liian iso niin voin sen sitten oikeasti neuloa Makelle kun se on jo monta vuotta toivonut tekemääni villapaitaa.  Ja lopulta se olikin sitten ihan sille sopiva ! Ja vielä ihan mieluinen ja aikoo sen kuulemma ottaa mukaan meidän lapinreissuun.

Mutta, mutta, olin niin toivonut itsellenikin tämän tyylistä villapaitaa, joka olisi ihanan lämmin ja jota voin pitää tunturin kupeessa :D  joten aloitin sitten uuden, tällä kertaa menin S koon mukaisesti. Onnistumisen ilo oli kyllä suuri kun tänä aamuna  viimeistelin molemmat villapaidat. 

Terpeuttinen kokemus jouluhulluutta ajatellen, joka tämän takia painui hetkittäin taka-alalle :D kauhee homma oikeasti mutta aika kului hyvin (vähän liiankin hyvin) ja sen voin kyllä sanoa että en ihan heti ryhdy uusia tekemään ;D

Tälläiset niistä tuli:

Vertaistukea olen saanut naapureilta, jotka ovat aivan yhtä innoissaan joulusta kuin minä. Eräskin naapurin avasi ulko-ovensa kun oltiin Viljon kanssa lenkillä, että kato kun olen koristellut jo kuusen. Miten ihana kuusi se olikin. Ja eipä varmaan tarvitse ihmetellä että seuraavana päivänä koristelin meidänkin kuusen. Jouduttiin ostamaan siihen ledivalosarja kun viime vuonna ostamani joulukuusenkynttilät- valosarja ei siihen sopinut ollenkaan millään tavalla. 

Mietin sitten taas vähän aikaa että mitä teen vanhoille valoille kunnes sain ahaa-elämyksen:

Kiinnitin ne puuvajasta löytyneeseen ovilistan palaseen ja laitoin ikkunalle.

Ja sit ne verhot! Vanhat ihanat ja rakkaat joulukapat sain laitettua meidän kuistin ikkunoille ja uudet, nykyään talviverhot, tulivat pari viikkoa sitten. Talviverhot sen takia kun eivät ole niiiiiiin jouluiset ja voivat ollakin koko talven ikkunassa.

Viime perjantaina, eli 4.12., satoi lunta koko päivän joka jopa jäi hetkeksi maahan. Sehän sitten innosti meikäläistä piparkakkujen leivontaan. Oli kyllä niin ihana tunnelma ja sain toteutettua pienen haaveenikin: keväällä kirpparilta löytynyt vanha peltipurkki, joka on samanlainen kuin lapsuuden jouluna, on täynnä pipareita.

Viljoa jo väsyttää tälläinen häärääminen ja ottaa rennosti. Uteliaana seuraa mun edesottamuksia :D