Jep, luit oikein : HiRmeli ei himmeli. 😂
Tarina alkaa siitä kun mentiin pari viikkoa sitten ostelemaan syksyisiä verhoja keittiöön . Kun astuin kaupan ovesta sisään niin huomasin ne : tontttuja hyllykaupalla ja on vasta lokakuun alku. Se iski taas kuin päin näköä, se joulun ihmeellisen ajan odotus. Voi hyvänen aika! tutkin niitä aikani ja mieleeni tupsahti ajatus, että kun nämä ovat kaikki ihan samanlaisia ja persoonattomia niin voisin yrittää tehdä itse tonttutytön, Ja ei minkä tahansa vaan hänen jalosukuisuutensa Virma von Tarfurin hoitaja tontun.
Onneksi oli vielä yksi leivinpaperiarkki kaapissa. Piirsin siihen hahmon, jonka leikkasin irti ja näin sain kaavan jonka piirsin sitten kaksinkertaiseen huopataitokseen ja leikkasin hahmon irti.
Ompelin hahmon käsin kun en viitsinyt ruveta tappelemaan ompelukoneen kanssa. Jokseenkin rauhoittavaa ja meditatiivista puuhaa kun ulkona satoi kaatamalla vettä ja tunnelma oli synkkä.
Ompelun jälkeen käänsin tyypin oikein päin ja täytin sen vanulla ja totesin että mitähän tästäkin tulee kun hahmo kuin avaruusolento. Mutta sitten järkeilin että hevosten hoitaja tontut ovat laihoja koska tekevät todella raskasta työtä 😅
Päätin kuitenkin jatkaa tontun tekoa vaikka hahmo tuossa vaiheessa näytti tyhmältä. Virkkasin sille pipon, tein valkoisesta langasta palmikot ja tussilla silmät sekä ompelin suun . Nenän tein vielä huovasta ja ompelin kiinni.
Kun pää oli valmis niin sisältäni kumpusi hepulinaurut ja nimi Hirmeli Hevosenhoitaja-tonttu. 😂
Ainakin persoonallinen tyyppi!
Seuraavaksi neuloin villapaidan ja housut
Jotain vielä puuttui. Muistin että kaapissani on vanhoja, siis tosi vanhoja leivosvuokia, jotka ovat kulkeneet mukanani vuosikausia muutosta toiseen sillä menttaliteetilla että jos vaikka joskus tarvitsee sekä kesän touhuista yli jäänyttä juuttinarua oli vielä monta sataa metriä!
Siitähän Hirmeli sai sitten ruokinta-astian jossa on omenoita ja heinän korsia, jotka otin varta vasten talteen kun oltiin Viljon kanssa lenkillä.
Hänen jalosukuisuutensa Virma von Tarfur ja Hirmeli-tonttu lokakuisen aamun auringossa terdellä :
Muitakin sadepäiviä on ollut jolloin olen askarrellut lisää, esim uudistin vanhan joulukranssin:
 |
| Viljon löytämä käpy. |
Ja vanhoista leivosvuoista, vanhasta laudanpätkästä ja juuttinarusta tein tuikkukynttiläsysteemin.
⭐⭐⭐⭐
Olen lohduttautunut sillä, että en ole todellakaan ainoa joka on lokakuussa jo täydessä fiiliksessä kun eräänkin talon ikkunassa loistaa iltaisin jo joulutähti sekä muutama muukin on laitellut 'kausivaloja' terassilleen - on muuten loistava sana tuo 'kausivalo'. ei tartte hävetä ihan kauheasti kun on hienot 'kausivalot' jouluvalojen sijaan. 😂😂
 |
| Käpyjä kuivumassa, en ole vielä keksinyt mitä näillä tekisi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti